torstai 28. marraskuuta 2013

Ruokapäivitys

Tänään puhutaan kissanruuasta. Toisen blogin puolella kissojen juttuja aikaisemmin seuranneet tietävätkin jo, että meillä barffataan. Hugo barffasi jo tullessaan meille, ja Hugon tultua aloitin Jadellekin saman ruokavalion, sillä olinhan suunnitellut sitä jo hyvän tovin muutenkin.

IMG_7799

Jaden kanssa barffauksen alku oli pitkä ja kivinen, mutta nyt voin ilokseni ilmoittaa päässeemme kaikista ongelmista eroon! Ensimmäinen kohtaamamme ongelma oli lohiöljystä kieltäytyminen(itse asiassa se alkoi jo ennen barffausta). Sitten tuli luumössöön totuttelu, jota seurasi taas pitkä totuttelu broilerin kauloihin ja siipiin.

Ongelma luiden kanssa oli se, että Jadella oli ennen tapana syödä kaikki täysin pureskelematta. Keväällä muistaakseni Jade tajusi että hampaat on luotu pureskelua varten, ja päästiin siirtymään ensin siipiin ja sitten kauloihin(oli kulunut siis noin puoli vuotta barffauksen aloituksesta!). Niitäkin Jade pureskeli aluksi vaihtelevasti joten piti pilkkoa pieneksi, mutta nykyään rouske vaan kuuluu.

Tuorein saavutus sulkeekin ympyrän, nimittäin ensimmäisestä ongelmasta eli lohiöljystä päästiin vastikään eroon. CatOils-lohiöljy kelpaa nykyään ruuan seassa. No more oily coats, yay! Jaden turkkihan oli ihan törkeän näköinen kaulasta sen jälkeen kun annoin öljyä ruiskulla, se kun ei pysynyt paikoillaan ja suukin falskasi siihen malliin että öljy vaan valui norona turkille. Täytyy kyllä myöntää etten siltikään ole viitsinyt antaa öljyä joka päivä, ihan vaan laiskuuttani. Annan lähinnä kuuriluontoisesti silloin tällöin. Tiedän että tässä pitäisi skarpata, joten älkää nyt ihan tuomitko mua. :/

IMG_8296

Hugolla on mennyt kaikki tasaisen hyvin, mutta välillä sillekin tulee semmoisia kausia jolloin ei joku tietty liha kelpaakaan ihan niin hyvin. Tapaukset ovat kuitenkin suurimmaksi osaksi aika lyhyitä, esimerkiksi viikon parin kieltäytymisten jälkeen meneekin jo mukisematta. Tiedä häntä mistä moinen johtuu.

Yksi suuri muutos kissojen ruokailussa on myös se, että nykyään kissat voi ruokkia samassa huoneessa ja jopa vierekkäin. Jade on nykyään myös sen verran nopea syömäri, että Hugo ei useinkaan ehdi kärkkymään Jaden lautasta kun oma on vielä työn alla. Luiset lihat tarjotaan vielä eri huoneissa, sillä niissä Jade on vielä hieman Hugoa hitaampi syömäri. Tosin luidenkin kanssa olen yrittänyt pari kertaa syöttää samassa huoneessa, ja vaikka ne kokeilut ovat menneet hyvin niin ruokin silti eri huoneissa ettei kissat ala turhaa ahnehtimaan ruokaansa ja nielemään luita pureskelematta..

IMG_8367
Kuvan värit päin mäntyä, mutta aww ne on vierekkäin!

Tässä samalla voisin vaikka yrittää houkutella muitakin aloittamaan barffauksen kertomalla sen hyödyistä! Isoin juttu on ehdottomasi hiekkalaatikon hajuttomuus. Tavaraa tulee vähemmän ja se on kiinteämpää. Olen myös huomannut että Jade joutuu nykyään paljon harvemmin villahousupesulle, ja uskon että sekin on barffauksen ansiota. Jaden kutinatkin on loppunut, ennen sillä oli tyyliin koko ajan kaulassa iso takku rapsutuksen jäljiltä ja tasaisin väliajoin myös iho rikkoutui. Barffauksen myötä iho ei ole kertaakaan ollut ruvella. Muutenkin Jaden turkki on ollut paljon paremmassa kunnossa, se on takuton ja muutenkin näyttää mun mielestä hyvälaatuiselta. Sitkeiden ja luisten lihojen rouskutus on myös hyväksi hampaille. Tärkeä asia on myös se, että kissa saa luonnonmukaisempaa ja lajityypillisempää ravintoa, ja omistaja tietää tarkalleen mitä kissa syö. Teollisissa märkä- ja kuivaruuissa kun tuppaa olemaan vaikka mitä turhaa ja jopa kissalle haitallista.

Tasavertaisuuden nimissä pitää tietysti kertoa myös niitä haittapuoliakin. En keksinyt mitään muuta kuin sen, että ruokapuoli vie nykyään vähän enemmän aikaa. Lihojen paloittelu ja pakastaminen sopiviksi annoksiksi vie aikaa. Ja kissojen ruuat valtaa pakastimen! :D Ruokailun suunnitteluunkin saa aikaa kulumaan, itse otan esimerkiksi edellisenä iltana seuraavan päivän muonat sulamaan jääkaappiin. Myös lihojen paloittelu sopiviksi suupaloiksi ennen kissalle tarjoamista vie oman aikansa. Varsinkin siivet vie aikaa, sillä poistan niistä nahan päältä. Mahdollisesti vaikean alun voisi ehkä myös mainita haittapuolena, sille se saattaa aiheuttaa monille omistajille harmaita hiuksia. Se on kuitenkin kaiken sen vaivan arvoista! :)

IMG_8361

Ja sitten vielä niille, jotka epäilevät barffauksen olevan kalliimpaa kuin teollisen muonan syöttäminen. Barffaus on yllättävän halpaa, itsellenikin se oli erittäin positiivinen yllätys. Hankin suurimman osan lihoista ihan lemmikkikaupasta, jossa se on halvempaa kuin marketissa. Olen laskenut, että kolmessa kuukaudessa meillä menee eläinkaupasta ostettuihin lihoihin noin 40e kahden kissan ruokiin. Kun vielä tilasin Jadelle ruokia Zooplussalta, niin tilasin yleensä satasella ison tilauksen ruokaa, joka sitten riitti kolmeksi kuukaudeksi(piti ihan tarkistaa tämä Zooplus-tiedoista!). Eli teollista meni kuukaudessa noin kolmen kympin edestä yhdelle kissalle. Joitain lihoja tulee ostettua myös ihan marketista, mutta ei senkään lihan hinta mun mielestä päätä huimaa(ei syödä joka päivä).

Tietysti lihojen lisäksi tulee vielä vitamiinit(esim. Multicat ~10e/120tabl, meillä menee noin purkki per kuukausi) ja lohiöljyt(esim. Salmopet Zooplussalla 10,90e/300ml, CatOils apteekista ~40e/100ml), joiden jälkeen sanoisin että ollaan aika tasoissa "perinteisen" ruokavalion kanssa(hyvälaatuisesta teollisesta siis kyse, ei markettikamasta).

Löytyykö lukijoista muita barffaajia? Jos kissasi ei barffaa, niin oletko ajatellut aloittaa tai edes kokeilla? Jos et niin miksi?

28 kommenttia:

  1. Sut on haastettu! :)
    http://cosmeticland.blogspot.fi/2013/11/top-5-haaste.html

    VastaaPoista
  2. Nauroin ehkä eniten villahousupesulle! :) Me ollaan puhuttu tästä aiemminkin tosi paljon ja voisin kyllä kokeilla mitä Simba sanoo lihasta, kun se ei oo ihan semmosia paljon syöny. Jauheliha menee kun päivä on oikea. Muikut on kans tosi ihania. Mutta ihan jos puhutaan niistä lihakönteistä tai tämmösistä, niin meneekö se sitten toiseen kategoriaan jo? Mut kuitenkin oon valmis kokeilee, vaikka epäilykseni ovat suuret. Simba jos saa valita, niin se söisi pelkästään ruokien kastiketta eikä mitään muuta. Pureskeltavat se tekee vaan silloin ku se syö muroja.

    Mä tykkään kuitenkin ajatella, että ostan Simballe ihan laadukasta ruokaa, mitä saatavilla on eläinkaupoista tai tilaamalla. Sekin on jo paljon, jos etsii vähän tietoa semmosista ja tarkkailee varsinkin kissan vatsan toimintaa, niin et mikä on paras vaihtoehto! :)
    xoxo Mella

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Villahousupesut ei oo naurunasia, varsinkaan kun sinne joutuu keskellä yötä, ja kaupan päällisiksi joutuu vaihtamaan lakanat ja käymään itsekin vielä suihkussa, kokemusta on! :D Joudutaanko teillä usein villahousupesulle?

      Suosittelen kokeilemaan ensin vaikka sydäntä, sillä mekin Jaden kanssa alotettiin. Ja kun pilkkoo tarpeeksi pieniksi niin ei niitä aluksi tarviikaan pureskella. Mut muistelen että joskus mainitsit että sua ällöttää sydämet ja veri, vai muistanko väärin..? Ja kun pikku hiljaa sekoittaa uutta ruokaa vanhan sekaan ja on kärsivällinen, niin kyllä sen siitä pitäisi alkaa sujumaan!

      Niin, kyllä sekin on jo paljon jos jaksaa kattoa ettei teollisessa ruuassa ole viljaa ja lihapitoisuus on mahdollisimman korkea. Puolibarffaus on myös hyvä vaihtoehto jos täysbarffaus arveluttaa liikaa.

      Poista
    2. Haha! No kyllä täälläkin ollaan jouduttu. :D Yksi aamu heräsin ennen miestä ja keittiön lattia ja pöydät oli ihan p*skassa! Siis ne ruskeet rannut joka paikassa ja semmosia könttejä lattiassa... Simban tassuista kulkeutui kätevästi kaikkialle, kun sillä oli yöllä ollut maha löysällä (sen jälkeen en syöttänyt niin tiuhaan Gourmettia). Ja meillä oli suihkun jälkeen sillon edessä koko kämpän hinkkaus ja putsaus. :) Sen jälkeen mä lyhensin siltä ihan saksilla ne karvat sieltä takamuksesta ja sen jälkeen harvoin mitään yllätyksiä kulkeutunut hiekkalaatikon viereen.

      No kyllä mä muistelen ja oon sitä mieltä edelleen, että se kuulostaa ällöttävältä. Mutta voihan sitä ensin kokeilla ja katsoa sitten tuntemuksiaan... :D Puolibarffaus on ihan hyvä termi! Mä pyrin aina monipuolisesti antamaan Simballe kaikkea, mutta se niin hanakasti suostuu maistamaan mitään uutta. Sen ihan lempimärkäruoka on se Royal Canin Kitten ja sekin pitäis lopettaa jo joulukuussa. Mutta ajan kanssa se kai tottuu sitten muihin tarjoiltaviin, pitää vaan tarjota kärsivällisesti eikä sortua antamaan sitä helpointa. :)

      Poista
    3. Tuttua tuokin. Jadella ei ole ikinä ollut varsinaisesti vatsa löysällä, muuta kuin silloin kun sillä oli suolistotulehdus.. Muuten tavara on vaan jäänyt karvoihin kiinni ja sitten Jade on yrittänyt saada sitä pois hinaamalla ahteriaan lattialla. :D Mäkin oon joskus lyhentänyt karvoja, mutta aika vaikeaa se on kun ei se haluu pysyä paikallaan. Ja jos nykyään jää jotain sinne kiinni niin mä leikkaan sen kylmästi saksilla pois, niin jää huomattavasti vähemmän pestävää(ei ollenkaan jos huomataan tilanne heti).

      Kärsivällisyyttä tosiaan tarvitaan, siinä pitää laittaa kova kovaa vastaan jos on nirsosta kissasta kyse! Vaikeaa se tosin on kun paastottamistakaan ei voi käyttää(ei yli vuorokauden paastoa kissalle).

      Poista
  3. Meillä kissat syövät tällä hetkellä niitä laadukkaampia teollisia ruokia, jotka eivät sisällä mitään ylimääräistä, mutta barffaamistakin on mietitty. Suurin syy aloittamisen lykkäämiseen on ollut se, että itse en kasvisyöjänä ja hajuherkkänä henkilönä voi käsitellä kaikkea lihaa sisäelimistä puhumattakaan ilman oksennusreaktiota, joten ruokinta (tai ainakin valmistelu) olisi kokonaan kanssa-asukin vastuulla, eikä hänkään ole varma siitä, voisiko käsitellä esim. maksaa tai sydämiä. Lisäksi ruokavalio koskisi todennäköisesti vain perheen nuorempaa kissaa, koska nirson "vanhuksen" kanssa ei viitsi lähteä stressaamaan syömisen kanssa. Myönnän tosin myös kuvitelleeni, että barffaus olisi kalliimpaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sisäelimet haisee mun mielestä yllättävän vähän! Tai on siinäkin eroja, sian sisäelinseosta en pystynyt antamaan ensimmäisen kerran jälkeen kun se haisi ihan järkyttävälle. Broiskun sisäelinseos ei taas haise millekään. Ja sydämissäkin on heikko haju vain. Tuota sisäelinseosta saa siis ihan valmiina mössönä, jolloin siihen ei tarvitse koskea, kunhan vaan lappaa lusikalla lautaselle!

      Mulle ainoa yökkimistä aiheuttava juttu on possun kieli. Vasta viime viikonloppuna paloitellessa uskaltauduin koskemaan siihen ensimmäistä kertaa, tähän asti olin käyttänyt pihtejä siihen, että pidin sitä kiinni paloitellessa sitä. :D Oli kyllä ihan niin kamalaa kuin kuvittelinkin, taidan siirtyä takaisin pihteihin.. Yäk!

      Poista
  4. Meillä oli tarkoitus siirtyä alunperin barffille; silloin kun meillä vain Onni asusteli. Kasvattajalle jutellessa venäjänsinistä hankkiessa kasvattaja heti totesi, että ei muuten tule todennäköisesti onnistumaan barffaus, kun suunnitelmistani puhuin. Joku siinä vain on ilmeisesti, että nämä hirveän nihkeitä ovat sitä lihaa syömään.

    Tosiaan. Alkuun, pennun kanssa sitä lihaan totuttamista sitten yritettiin. Pitkäjänteisyydellä, meni noin puoli vuotta jonka hälkeen kissa söi jauhelihaa - tosin vastahakoisesti, mutta kuitenkin.
    Sitten jossain vaiheessa tuli tauko, eikä sitä lihaa tarjottu. No, sinne meni sitten sekin "lihansyöntitaito". Ellan pennut taas, koska niiden riittävä ravinnonsaanti turvattiin alusta asti ihmisen avulla, ne eivät tarvinneet emon esimerkkiä kiinteään ruokaan ja lihaan tottumisessa. Liha oli itseasiassa niiden pentujen herkkua - voi sitä sähinän, murinan ja tassuilla läpsimisen määrää kun lihaa oli tarjolla! Emo vain tyytyi aina katselemaan vierestä ja nyrpistämään nenäänsä.

    Kaikenlaista tuntuu olevan kokeiltu. Ei mene broileri, ei possu, ei nauta, ei kala, ei kalkkuna, ei edes katkaravut. Ei mene jauheliha, ei luinen jauhettu liha, ei suikaleet, ei pienenpieniksi silputut suikaleet, ei sydämet. Toisen kissan esimerkistä ei ole apua. Ei ole apua siitä, että "muuta ruokaa ei saa". Kissa rupeaa syömään eteen sattuneita roskia, pähkinöitä, rusinoita, leipää, huonekasveja. Ei auta märkäruuan sekaan laittaminen, kun lihaa on "liikaa" (= kissa huomaa), jää kuppiin.

    Kissa nyt kolme ja puolivuotias. Tällä hetkellä "totutellaan" lihaan maustamattomien, uunissa/kaupan grillissä paistettujen broilerien ja uunissa paistetun ulkofileen/kaslerin avulla. Kyllä, valmistettu menee hyvällä halulla.

    Haluan kuitenkin pitää kummatkin kissat pääosin samalla ruokinnalla, siksi barffaus ei tule kyseeseen. Satunnaisesti (tai välillä kyllä säännöllisemminkin) sitten Onni saa raakoja lihoja, kun sille ne hyvin uppoavat. Tyydytään pääosin sitten laadukkaaseen raksuun ja märkäruokaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, en tiennytkään että tässäkin on ihan rotukohtaisia eroja! :o Mutta uskoisin että lihaan totuttelu voi olla haastavampaa yleisesti kissoilla, jotka ovat jo tottuneet teolliseen.

      Kahden kissan erilaiset ruokavaliot olisivat kyllä kieltämättä aika haastavat, joten ymmärrän kyllä päätöksesi.

      Poista
    2. Joo, kasvattaja kasvattanut myös norskeja - siinä missä 5 viikkoiset norskipennut kuulema vetelevät lihaa suurella innolla, ei russi suostu maistamaankaan.

      Toki, russi + barffi yhdistelmä ei ole mahdottomuus. Tiedän yhden aikuisen kissan ja kaksi pentuetta, jotka todistetusti sitä lihaa syövät, vaikkakin ainoastaan tuon aikuisen tiedän olevan täysin barffilla. Ehkä meilläkin joskus - ehkei Ellan kanssa mutta tulevaisuus voi tuoda mitä vain.

      Poista
    3. Harmi, että valitsemassasi rodussa esintyy tuollaista! Abyt on sen sijaan tosi ahneita, ja niiden kanssa ongelma on ehkä se, miten pitää aby erossa mistä tahansa ruuasta.. :D Tosin ainahan niitä poikkeuksia toki on.

      Poista
  5. Mulla on haaveissa lihan lisääminen, mutta kissat on eri mieltä. Sydän ei maistu KissaKaramellille, eikä NeitiKassiselle. Eikä jauheliha, eikä kanansiipiin kosketakkaan. Broitsu ja viljapossu käy märkäruoan alla, kunhan on tarpeeksi pieniksi pilkottu. Hitsin sihtikurkut!

    Millä sä sait Jaden syömään esim niitä kauloja?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saksin kaulat ensiksi niin pieniksi, että niitä ei tarvinnut pureskella, ja lisäsin niitä aina vähän kerrallaan tutun ruuan sekaan, aloitin ihan muutamasta palasesta kerrallaan. Sitten vaan lisäsin palojen lukumäärää ja lopulta aloin kasvattamaan palojen kokoa, ja siitä se sitten tottui. Tätä ennen oltiin kuitenkin jo totuteltu ei-luisiin lihoihin, jolloin maku ei ollut niinkään se ongelma, vaan se pureskelu.

      Poista
  6. Meillä barffataan pennun kanssa teollisten ohella, nyt on tosin laiskuuttani jäänyt vähemmälle... Täytyykin ottaa itseään niskasta kiinni, kun ei ne lihat ole kauempana kuin omassa pakkasessa :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistelenkin lukeneeni blogistasi barffauksestanne jotain. :)

      Poista
  7. Mä just eilen kävin pojille ostamassa sydämen ja annoin vähän pojille, ei kelvannut sitten millään! Orbi kyllä söi kaksi pientä palaa :D Ehkä tämä tästä!

    Tarkotuksena olis tällänen puolibarffaus, pitäs vaan tietää asiasta enemmän. Kuulostaa niin vaikealta ja monimutkaselta kaikki. :D Ehkä sitä joskus ymmärtää asiat paremmin kun ottaa tarpeeksi selvää. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se siitä lähtee! :) Kokeilitko tutun ruuan seassa tarjota niitä?

      Munkin mielestä barffaus kuulosti todella monimutkaiselta ennen kuin sen sitten aloitin. Mä uskaltauduin aloittamaan vasta kun sain tukea kasvattajilta, jotka myös barffasivat kissojaan, niin oli sitten aina joku jolta pystyi kysymään jos jokin askarrutti. Netistä löytyy myös todella paljon tietoa aiheesta! Suosittelen tutustumaan aluksi vaikka näihin(ellet ole jo ehtinyt):

      http://pikkupeto.blogspot.fi/2012/12/kissan-luonnonmukainen-ruokinta.html
      http://pikkupeto.blogspot.fi/2012/12/meidan-barf-suunnitelmat.html

      Poista
    2. Joo mä pistin märkäruuan sekaan niitä paloja, fiksuna tietenkin vaan hotkas ne märkäruuat ja vahingossa jos tuli sydäntä suuhun niin "YÄÄÄ PITÄÄKS TÄTÄ PURESKELLA?!" :D

      Joo mä ehdinkin tota ensimmäistä juttua lukemaan eilen, tänään vois vähän lukea lisää jos sisäistäis sen paremmin. :)

      Poista
    3. Kissat on kyllä niin ärsyttävän hyviä valikoimaan, minkä palasen ne suuhunsa ottaa! :D Mutta ei siinä auta muu kuin tarjota sinnikkäästi. Kannattaa käyttää semmosta märkäruokaa mikä on kissan ihan superhyperlemppari, ja kastikemaisuus on kanssa plussaa. Meillä esimerkiksi käytettiin Gourmetia(perle), vaikka muuten se onkin tosi huonolaatuinen ruoka, mutta päätin että tarkoitus pyhittää keinot tässä tapauksessa.

      Poista
    4. Meillä onneksi ainakin Orbi on ihan kaikkiruokanen. Se syö ihan mitä vaan, mitään se ei kyllä koskaan pureskele, suunnilleen nielee ihan kaiken! :D Siks tää puolibarffauskin olis just hyvä et sais sen leuatkin hommiin!

      Mutta joo, mun pitääkin käydä ostaa niitten lempparia niin katsotaan miten sit käy. :)

      Poista
    5. Barffatessa leuat ja erityisesti hampaat saa tosiaan hyvin töitä! Jotkut tosin väittää että raksujen syönti ajaa saman asian, mutta ei sille voi kuin hymähdellä kun on nähnyt, miten sitä oikeasti pureskellaan vaikka kauloja tai kieltä..

      Ja muista sitten kehua maasta taivaisiin kun kisu syö edes pari palasta! Mä vahtasin aina Jaden vieressä ja kehuin kun se söi yhdenkin palasen. :D

      Poista
    6. Ei kyllä todellakaan aja samaa asiaa ne raksut! :D

      Joo me eilen tosiaan miehen kanssa kytättiin molemmat ku Orbi söi ja kehuttiin kyllä niin paljon häntä sitten, kun oli niin rohkea ja reipas. :D Jupiter katto vaan nyrpeänä vierestä.

      Poista
    7. Hyvä, jatkakaa samaan malliin! Pidän peukut pystyssä, että teillä alkaisi barffaus sujumaan piakkoin! :)

      Poista
  8. Meidän jengi barffaa puoliksi. Pojjat vetelee lisäksi raksuja ( ja toinen vielä märkäruokaa) tylleröt märkäruokaa. Kyllähän tuolla tarjolla on Latziakin (sillä kun maustaa esim. kivipiiraan joka ei muuten oikein maita kelleen) mutta muuten pannaan parasta pöytään : raksut PONia ja ruuat viljattomia. Tästä johtuen meillä ikävä kyllä välillä toiletti löyhkää sille itselleen, jotan ehkä jonain päivänä pelkästään barffaillen. Mun pitää vaan kasvattaa hermot ennen sitä ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oon itsekin huomannut että nuo markettiruuat on hyviä juurikin maustamiseen jos kisulle ei meinaa jokin ruoka maistua(ylempänä mainitsinkin jo tästä), sillä jotenkin kissat tuppaa tykkäämään enemmän juuri niistä huonolaatuisista ruuista(viljojen takiako?).

      Meillä on barffauksesta huolimatta aina pieni pussi raksuja kotona, ihan vaan jos satun vaikka unohtamaan ottaa lihat sulamaan tai jos lähdetää reissuun. Ja toimiihan ne sitten myös herkkuina! Power of Naturea meillä ei olekaan ollut, kun sitä ei taida olla ihan joka eläinkaupassa myynnissä..

      Poista
  9. Miten opetit kissat syömään luita? Tällä hetkellä mennään vain parhaimmilla kissanpennun kuiva- ja märkäruuilla ja lisäksi saavat 2-5 kertaa viikossa yhtenä ateriana jauhelihaa, sian sydäntä tai kaupasta ostettavaa eläinten ns. lihamureketta. Myös esimerkiksi possun sisäfile on tosi herkkua, samoin lohi tai broileri. Emme ole kuitenkaan mitään luiden kanssa syöttänyt, enkä tiedä uskallankokaan ihan vielä. Kannattaako vähän päälle puolivuotiaille kisuille edes yrittää syöttää mitään missä on luita? En ole ajatellut kokoaikaiseen barffaukseen kääntyä ainakaan vielä, sillä olen laiska enkä jaksa valmiiksi pakastaa ja lämmittää ja pilkkoa kaikkea kissan ruokaa, etenkin kun poikakisu on kuin roskakori joka syö niin paljon kun kupissa ruokaa vain on :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hugo tuli meille noin puolivuotiaana ja se sai siitä asti luitakin, tosin enemmän kuin nykyään kun oli vielä kasvuiässä.

      Aikaisemmin näissä kommenteissa vastasinkin miten meillä totuteltiin Jaden kanssa luihin. Ensin aloitettiin siis semmoisella luumössöllä, jota ei edes tarvinnut pureskella. Sitä sitten lisäsin aina vähän jonkin muun ruuan, esim. kalkkunan jauhelihan sekaan että tottuisi siihen, että ruuan seassa on jotain kovaa. Sitten kun luumössö kelpasi niin sitten se todellinen ongelma alkoi, eli kauloihin ja siipiin totuttelu. Aluksi pilkoin ne niin pieniksi kuin mahdollista ja sekoitin taas muun ruuan sekaan, ja vähitellen lisäsin määrää ja palasten kokoa. En oikein muita vinkkejä osaa sanoa paitsi sen, että kärsivällinen on oltava!

      Poista