lauantai 21. joulukuuta 2013

Joululahja

Kun siirryimme noin vuosi sitten raakaruokavalioon, kaappiin jäi iso kasa teollista ruokaa. Aluksi en viitsinyt hankkiutua niistä eroon kun Jaden syöminen oli niin epävarmaa, mutta nyt ollaan oltu jo hyvän aikaa siinä pisteessä ettei teollista ruokaa tarvita "maustamaan" lihaa tai edes hätävarana. Päätin siis kaivella kaapin perukoilta kaikki teolliset kissanruuat, paketoida ne joulupakettiin ja viedä ne paikkaan, jossa niitä varmasti tarvitaan eli löytöeläintaloon. Valitsin paikaksi Hämeenlinnan Kissakoti Kattilan.

Seuraavaksi paketin sisältö. Itse paketin unohdin kuvata, mutta laitoin kaikki ruuat isoon pahvilaatikkoon (painoi muute aika paljon!) ja paketoin lahjapaperilla, jota käytin tuotteiden taustapaperina.

IMG_9484
Cosman tonnaria löytyi aika paljon! Muutama Feline Porta ja Carnyn purkkikin löytyi.

IMG_9490
Jade vahti vieressä vähän ihmeissään, että mitä se äiskä tekee hänen herkkuruuilleen.. Jos Jade tietäisi ettei se tule enää koskaan näkemään noita ruokia niin se hermostuisi mulle! :D

Moikattiin samalla reissulla vähän kissojakin ja tutustuttiin Kattilan tiloihin. Valitettavasti mulla ei ollut kunnon kameraa mukana, joten seuraavat kuvat on otettu puhelimen kameralla. Toivottavasti kuvista saa edes jotain selvää!

IMG_5679
Erittäin suosittu paikka yläilmoissa.

IMG_5675
Kaverukset :)

IMG_5677
Makoilupaikkoja ja kiipeilytilaa kyllä riitti!

Kissoja oli ihan mielettömästi, kuulemma noin sata. Vaikka osasin odottaa että kissoja olisi paljon, tuli kissojen määrä silti yllätyksenä, suorastaan järkytyksenä. Yllätyin myös siitä, kuinka hyvin kissat tulivat juttuun keskenään, vain pieni osa kissoista oli omissa huoneissaan, loput olivat yhteisissä tiloissa. Kissoilla oli paljon kiipeily-, piiloutumis- ja löhöilymahdollisuuksia. Meillekin nikkaroidaan kyllä joskus tuollaisia seinähyllyjä, niin näytti kissat niistä tykkäävän!

IMG_5674
Tämä kissa tarkkaili ihmisiä koko ajan samassa kohdassa aika lähellä, muttei tykännyt jos yritti lähestyä. Oikein nätti kilpparikissa!

IMG_5668
Tämä kissa sen sijaan vaikutti todella rennolta ja sosiaalisesta, mutta häneen ei kuitenkaan saanut koskea, muuten saattoi saada tassusta. Katsoa siis saa, muttei koskea. Komea katti hänkin!

Yhden huoneen asukasta jäin ensin ihmettelemään, koska sillä näytti olevan kippurat korvat. Mietin, että eihän se voi olla curli.. Mutta kyllä se vaan oli! Se ei tosin ollut koditon, vaan omistaja ei voinut sitä itsellään pitää joten se oli saanut oman huoneen Kattilasta. Kattila oli siis sen koti. Omistaja oli sopivasti juuri paikalla katsomassa kissaansa, joten vaihdettiin siinä muutama sananen. Kävin myös vähän kokeilemassa tämän curlin korvia, koska olen lukenut että ne ovat jäykemmät kuin normaalilla suorakorvaisella kissalla. Huomasinkin ihan selvän eron. Harmi, kun ei tullut otettua curlista kuvaa!

IMG_5666
Sininen ♥ Punavalkoiselle taisi muistaakseni olla jo koti tiedossa.

 IMG_5665
Toinen sininen

Moni kissa näytti oikein rennolta pienen välimatkan (noin metri) päästä tarkasteltuna, mutta jos yritti ottaa kontaktia esim. viemällä käden haisteltavaksi niin epävarmuus alkoi heti näkyä. Muutama kyllä nautti täysin rinnoin rapsutuksista, ja pääsin itsekin rapsuttelemaan yhtä isoa mustaa kissaa (toisessa kuvassa pöydällä). Suosikkini olivat pari sinistä uroskissaa, joita mukana ollut äitinikin ihasteli sanoen, että näyttävät ihan Minniltä (Joulun missio: ylipuhua äiti antamaan yhdelle kissalle koti! Olen jo pikkuveljellekin sanonut että eikös olisikin kiva jos teillä olisi täällä oma kissa.. :D). Siinä meinasi tulla melkein tippa silmään kun noita sinisiä katseli, ja kyllä tuo vierailu oli kokonaisuudessaankin aika herkistävä hetki. Kissat näyttivät kuitenkin olevan erittäin hyvissä ja huolehtivaisissa käsissä!

Oletteko joskus vierailleet löytöeläintalossa?

15 kommenttia:

  1. Olen vieraillut monesti, kun ollaan lahjoitettu ruokaa ja meidän edellinen kissa oli löytöeläinkodista otettu. :) Hän lähti nyt keväällä kissojen taivaaseen ja vanhemmat ovat pohtineet pikkuhiljaa uutta kissaa, joka luonnollisesti haetaan sitten taas löytöeläinkodista. Omaan opiskelijäkämppääni en valitettavasti voi kissaa ottaa ja en yksiöön kissaa viitsisi muutenkaan ottaa. Sitten kun valmistun ja pääsen muuttamaan isompaan kämppään, niin ei tuu olemaan kahta kysymystäkään ettenkö hankkisi kissaa. <3 :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, surullista kuulla että olet menettänyt kissasi! :( Hyvää kannattaa kuitenkin odottaa, ja onhan se aina parempi mitä enemmän kissalla on tilaa temmeltää. :)

      Poista
  2. Ihana postaus! :'3 Oisin varmaan yrittänyt paijata kaikkia kissoja! Ah mikä paikka ja hyvät oltavat näkyy olevan kodittomillakin kissoilla! Mukavaa, että olit minua nopeampi ja pääsit lahjoittamaan ruokaa kissoille. :) Tuleehan siitä hyvä mieli ja jospa äitisikin pohtii tätä kissa-asiaa tuon käynnin jälkeen! :D Heh kissoja siellä, kissoja täällä...
    xoxo Mella

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin yritin aluksi lähestyä muutamia kissoja kunnes sitten päätin katsella niitä vähän kauempaa kun en raaskinut ahdistella niitä. :D

      Mä kuulin kun äiti sanoi vähän aikaa sitten että olisi tuo toinen sininen ollut kyllä niin ihana (meillä on siis molemmilla soft spot harmaisiin kissoihin), ja talouden miespuolinen henkilö sanoi siihen sitten että sen pitäisi kyllä olla pentu. Ne kyllä taisi olla tänä vuonna syntyneitä, muttei ihan pentuja kuitenkaan. Oikein mukavanoloisia nuo selvästi jo vanhemmatkin vaikutti olevan! :)

      Äitin pehmentäminen jatkukoon.. ;)

      Poista
    2. Eikää teilläkin! :D Mekin ollaan äitin kanssa luonnollisesti heikkona harmaisiin kissoihin, koska Misu on meidän ensimmäinen kissa. <3 Tulee ihan pakostakin awww haluan -olo jos näkee harmaan kissan. Vaikka tulee kyllä aina muutenkin kaikista kisuista, mutta you know. :D Heh. :)

      No nyt sulla on koko joulu aikaa pehmennellä sitä, kun vietätte joulua siellä kotona. ;D

      Poista
    3. Jep, meidän edellinen Minni-kissa oli myös harmaa, niin ehkä se siitä sitten juontaa juurensa meidän tapauksessa! :)

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Ensi jouluna täytyy taas muistaa kodittomia kissoja, niin hyvän mielenkin tuosta sai! :)

      Poista
  4. Hei! Kiitos kysymästä, kyllä on tullut moneen kertaan vierailtua Ylivieskan kissatalossa (silloin kun se vielä oli olemassa) ruokalastin kera. Mutta kissoja katsoin vain vähän silmännurkasta, etten kiintyisi.. , ne kun haluaisi viedä kaikki kotiinsa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, muakin ensin arvelutti vähän mennä katsomaan kissoja kun tiesin että pitää sitten pidätellä porua koko ajan kun tekisi mieli kaikille antaa koti, mutta kun ei voi.. :/ Mutta onneksi ne asiat siellä ei olleet läheskään niin huonosti kun olin aikaisemmin kuvitellut (tämä oli ensimmäinen kerta kun kävin löytöeläintalossa), oikein hienosti olivat kissojen asiat siellä, vaikka tietysti se oma ihminen vielä puuttuukin.

      Poista
  5. Voi miten ihana ajatus! :) tuli hyvä mieli kun tätä postausta luki! Ja kyllä tosiaan ne curlin korvat aika jäykät on, niitä tulee hiplattua melkee kokoajan. :D hih!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitähän se curli mietti kun tuntematon täti tulee yhtäkkiä ja alkaa räplätä korvia.. No kyllä mä paijasin normaalisti ensin ja sitten tutkin korvat! :D Aika rentsinä se kyllä oli, ei näyttänyt oudoksuttaneen tuntematon ihminen ollenkaan vaan jatkoi selällään köllöttelyä. :)

      Poista
    2. Eipä meidän Orbikaan kauheesti pistä pahakseen jos joku tulee lääppimään. :D se näki eilen ensimmäistä kertaa lapsia ja oli ihan ihmeissään mun kaks vuotiaasta serkusta, seuras sitä joka paikkaan ja halus mennä leikkimään sen kanssa :D Jupi taas traumatisoitui niin paljon että pysy piilossa koko loppuillan :/

      Poista
    3. Hugolla on aika vähän kokemuksia lapsista, se on vaan kerran nähny mun parivuotiaan kummitytön. Kummityttö oli tosi innoissaan kissoista ja yritti tehdä lähempää tuttavuutta, mutta Hugo juoksi kauhuissaan karkuun. Jadella on vähän enemmän kokemusta lapsista, mutta on sekin vähän varautuneempi alle kouluikäisten kanssa kun sillä on vaan ala-aste ikäsistä kokemusta. Mut antaa se kyllä paijata jos otan sen syliin. Muutenkin Jade ja Hugo on niin kilttejä ettei ne kyllä ikinä puris tai raapis vaikka ne pelkäiskin, ne on semmosia pakoilijoita enemmän kuin taistelijoita! :D

      Poista
    4. Meillä myös pakoillaan eikä taistella :D

      Poista