lauantai 12. huhtikuuta 2014

PetExpo osa 1

Ajattelin toteuttaa messukuulumisten päivityksen kahdessa osassa, sillä muuten postauksesta tulisi hurjan pitkä. Ensimmäisessä osassa on näyttelyjuttuja ja toisessa messujuttuja.

IMG_1790

Matka alkoi aikaisin aamulla tarkoituksenamme olla noin kahdeksalta paikalla eläinlääkärintarkastuksessa. Juna oli tietysti melkein vartin myöhässä, joten siinä sitten hytistiin kissan kanssa asemalla.. Siinä odotellessamme huomattiin, että Hugo kuolaa tosi paljon, ja huolestuin tietysti siitä. Oli kyllä aika lähellä että olisi lähtenyt takaisin kotiin jo tuossa vaiheessa..

IMG_1655

Kun päästiin perille alettiin jonottamaan eläinlääkärintarkistukseen, johon meillä meni kokonainen tunti. Jono näytti lyhimmältä joten mentiin siihen, mutta kun sen jonon toisessa päässä oli joku nuori ja/tai hidas eläinlääkäri niin siinä sitten kesti. Muut eläinlääkärintarkistusjonot menivät siis paljon nopeammin. Meinasi mennä hermot varsinkin kun Hugo kuolasi edelleen todella paljon, siis kuolaa tippui tipoittain ihan koko ajan ja pelkäsin jo että kohta Hugo on ihan kuivunut. Itkutkin ehdin siinä tirauttaa ja pääsinkin eläinlääkärille ihan punasilmäisenä, päänsärkyisenä ja tärisevänä.. Sen jälkeen sitten äkkiä ilmoittautumisen kautta laittamaan häkkiä kuntoon ja Hugo häkkiin pesään jurottamaan (ja edelleen kuolaamaan). Ei se siellä kauaa ehtinyt ollakaan kun piti jo rientää tuomarin pöydälle.

IMG_1648

IMG_1645
Tulee tuosta Hugon asennosta mieleen lähinnä luiskaselkäinen sakemanni, lol..

Hugolla oli kilpailua, ja kuulin ennen arvostelua että vastassa olisi aika kova vastus. En kyllä hetkeäkään epäillyt Hugon häviötä (tuloksena siis EX2), sillä se kuolasi edelleen pöydällä ja se oli muutenkin ehtinyt kuolata turkkinsa ihan märäksi. Ja eipä Hugo muutenkaan kovin reippaalta näyttänyt paniikintäytteisten silmiensä ja koipien välissä olevan häntänsä kanssa.. Arvostelusetelissäkin oli maininta siitä että kissa on hyvin pelokas. Vaikkei saatukaan sertiä niin ei kuitenkaan lähdetty näyttelystä ruusukkeetta.. ;) Lisää ruusukejutusta seuraavassa osassa!

Arvostelun päättyminen merkitsi sitä, että Hugo saisi olla rauhassa häkissä koko loppupäivän. Edelleen jouduin pyyhkimään kuolaa rinnuksilta vähän väliä ja juottamaan Hugoa (eli pitelemään vesikuppia kädessä sen pesässä, koska se ei suostunut tulemaan sieltä ulos). Näyttelyn alkupäässä mulla oli todella kurja olo Hugon takia, sillä kuolaaminen oli selvästi stressireaktio tilanteeseen. Tuntui kamalalta että olin tuonut Hugon sinne kun sitä pelotti niin paljon. Lupasinkin Hugolle ettei sen enää ikinä tarvitse mennä näyttelyyn jos pelottaa. En ottanut paljoa kuviakaan enkä viitsinyt ihan hirveästi kierrelläkään, kun halusin pitää Hugoa silmällä ja juottaa sitä useasti. Näyttelyn loppupäässä Hugo hieman reipastui, se kävi jopa puoliksi pesän ulkopuolella ja katseli kiinnostuneena ulos. Vähäksi aikaa kuolauskin lakkasi, mutta sitten se tuli takaisin kun käytiin vähän pidempään kiertelemässä, eli Hugosta taisi tuntua turvallisemmalta kun äiskä oli vieressä. Ei se kuitenkaan pois häkistä halunnut, joten syliinkään sitä en viitsinyt ottaa.

IMG_1738

IMG_1869

IMG_1847

IMG_1852

Hugon tytär Kiipi oli häkkinaapurina, ja Kiipin omistaja oli tehnyt hauskan kuvan Kiipistä ja Hugosta, se näkyykin hieman yhdessä kuvassa häkin päällä. Kiipin näyttely meni paljon paremmin kuin Hugon, sillä Kiipi oli BIS eli Best In Show, aika huikeaa! :) Kiipi sai palkinnoksi ison ruusukkeen, pokaalin (ison ruusukkeen takana) ja ruokapakkauksen.

IMG_1638

Oli kyllä rankka päivä, ihanaa olla taas kotona!

20 kommenttia:

  1. voi ressukkaa ... koti on paras paikka <3! Toivottavasti olette jo toipuneet reissusta !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koti on Hugolle kyllä ihan ehdoton turvapaikka! Hugo jo aika normaali käytökseltään, mutta vielä illalla se vähän kuolasi ja yölläkin oli kuolannut isot lammikot alleen.. Nyt kun ollaan hereillä niin se ei kuolaa, vaan leikkii ja kerjää herkkuja normaaliin tapaan! Tosin vaikuttaa vähän siltä että sillä olisi vatsa löysällä, pitää varmaan käydä hakemassa sille jotain maitohappobakteeritahnaa apteekista..

      Poista
  2. Voi kun olikin raskasta reppanalla, harmi. Mä kävinkin kurkkaamassa iltapäivällä kun huomasin että siellähän sitä oltiin, ei vaan tullut mitään sanottua kummempaa että mamman lukija tässä heippa :D Tosi hauska tuo isä-tytär kuva, ei kauas kiipeilypuusta ole tosiaan pudottu.. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No hö, olisit sanonut jotain! :D Ainoastaan yksi lukija kävi moikkaamassa eilen, olisi ollut kiva höpötellä useampienkin kanssa. :)

      Poista
  3. Voi Hugo parka. Kävin moikkaamassa Hugo häkissä ja se tosiaan kuolasi jonkun verran. En tiennyt, että jotkut kissat oireilevat stressistä kuolaamalla... Voi pieni söpöläinen.

    Mutta: On pakko sanoa, että Kiipin (onnea Kiipille BIS-palkinnosta!) ja Hugon häkkien päällä oleva kuva oli kyllä paras. Siinä ei todellakaan omena ole pudonnut pitkälle puusta ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin se eläinlääkäri ainakin siinä tarkistuksessa sanoi, että joskus kissa voi alkaa kuolaamaan jos stressaa tarpeeksi. En ole itsekään ennen tätä kuullut sellaisesta!

      Kyltti oli kyllä tosiaan ihan mahtava! Mutta onneksi isästä ja tyttärestä löytyy kuitenkin sen verran eroja että tytär on rohkeampi kuin pelkuri-isänsä.. :D

      Poista
  4. Onnea Kiipille! :) Voi Hugoa, oli varmasti molemmista kiva olla taas kotona. :) Raku ei kuolaa näyttelyssä, mutta on muuten tosi pelokas, joten miekään en ainakaan yksinään halua sitä enää viedä. Noran tulisi olla vähintään kaverikissana, sillä Raku saa siltä paljon turvaa ainakin matkusteltaessa niin varmasti myös pikkuisessa häkissäkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä mietin että pitäiskö vielä kuitenkin yrittää vaikka Ery-Sydin Drive-in näyttelyssä toukokuussa niin, että ottaa Jaden mukaan turvaksi ja miksei myös Jadea näyttäisi samalla tuomarin pöydällä huvin vuoksi. Pitää nyt kuitenkin miettiä vielä, onhan tässä parisen viikkoa aikaa ennen kuin ilmo umpeutuu..

      Hugokaan ei tykkää matkustaa yksin ollenkaan, Jaden kanssa on mukava matkustaa samassa kopassa niin voi kaivautua kaverin karvojen alle piiloon ja turvaan. :)

      Poista
  5. Voi Hugoa! Kun tapasin Hugon niin näytti kyllä jo aika uteliaalta ja kiinnostuneelta touhuihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä että edes joku näki sen vähän reippaampanakin! :)

      Poista
  6. Niin ja kiitos myös ruusukevinkistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olepa hyvä, hankitkos siis Helmille oman ruusukkeen myös?

      Poista
  7. Voi mikä reissu! No pääasia, että tuli tehtyä. Mukava kuulla, että Kiipi pärjäsi hyvin. :) JA Hugokin toipunut? Nuo on kyl hirveitä nuo julkiset paikat kissoille. Pitäisi vaan itse edesauttaa sitä jotenkin ja tutustuttaa kissaa enemmän uusiin paikkoihin, niin se ei olisi niin pelottavaa. Kakkosta ootellessa!
    xoxo Mella

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuolaa valuu edelleen jos Hugo nukkuu. Kun se herää niin se vaan ravistelee päätänsä ja kuola lentää ympäri kämppää.. Kakkososa tulee ihan hetken päästä! :)

      Poista
  8. Kävin aamusta moikkaamassa Hugoa ja se tosiaan oli tosi pelokkaan näköinen ja kuolasi kovasti. Myöhemmin (kun halusin näyttää Hugon poikaystävällekin) se oli jo paljon reippaampi ja kurkotteli päätä ulos kolosta ja pälyili vähän ympärilleen. Oli se silti suloinen ilmestys vaikka kuolasikin vähän. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan Hugo söpö vaikka olisikin yltä päältä kuolassa.. :D

      Poista
  9. Kuulostaa hurjalta tuo kuolaaminen! Olisin varmasti itsekin ollut vastaavassa tilanteessa todella huolissani ja hermona kissan puolesta :( Mutta onnea hyvästä sijoituksesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli se kyllä aika hurjaa, kun en ole ikinä nähnyt kissan kuolaavan niin paljon!

      Kiipille tosiaan voi osoittaa onnittelut hyvästä sijoituksesta, meidän näyttelykäynti oli aika pohjanoteeraus.. :D

      Poista
  10. On kyllä ollut stressaavan kuuloinen reissu :( Onneksi saitte nähdä eläinlääkärin... Kylläpä olisi minuakin huolettanut tuollainen kuolaaminen. Hugolla on näemmä suuria tunteita, kun noin voimakkaasti reagoi..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olihan tuo reissu kieltämättä stressaava, sekä Hugolle että mullekin.

      Poista