perjantai 8. elokuuta 2014

Kollittelusta

Toimivan kollin pitäminen voi tuoda mukanaan vaikka mitä päänvaivaa, mutta ilokseni voin sanoa päässeemme todella vähällä Hugon kanssa. Ehkä se oli arvattavissa kun en ole merkkailusta sun muusta paljoa puhunut blogissa, sillä olisin totta vie siitä kertonut jos sitä olisi esiintynyt! :D Tässä postauksessa käsitellään siis kollittelua lähinnä meidän omien kokemuksien pohjalta.

Ensimmäinen kuva, jonka näin Hugosta ♥ Pikkupoikana vielä!
Kuva: Anne Kontula

Aloitetaan aivan alusta eli siitä hetkestä, kun sain pentukyselysähköpostiini kasvattajalta vastauksen, jossa tarjottiin Hugoa sijoitukseen. Se tuli aika puun takaa, vaikka muistaakseni huomasinkin kissalan sivuilla ilmoituksen tarjolla olevasta sijoituskissasta. Tiedustelin siis tulevasta pentueesta enkä ollut ikinä edes suunnitellut ottavani kollia sijoitukseen merkkailun pelossa. Se tuli myös vähän yllätyksenä että mulle, tuikituntemattomalle, tarjottiin sijoituskissaa. Mulla kun oli sellainen käsitys että niitä saa tyyliin kasvattajien hyvä kaverit, ihmiset joilla on ennestään kissoja samalta kasvattajalta tai vastaavat..

Sitten käytiin miehen kanssa tietysti tarkka keskustelu siitä, että kollin pitäminen ei aina ole ruusuilla tanssimista ja että ollaanko me valmiit ottamaan se riski, että me ei olla sen suhteen kovin onnekkaita. Kasvattaja(t) kuitenkin sai meidät vakuuttuneiksi siitä, että asialle voidaan tehdä paljon jos huono tuuri käy. Hugo on merkkailemattomista linjoista, eli sen perusteella pystyi jo hieman ennustamaan ettei merkkailua välttämättä esiinny. Onneksi näin myös kävi! :) Ja tietysti päätöksen sinetöi Hugon tapaaminen ensimmäistä kertaa, kuka nyt tuommoista tomeraa pikkuherraa voisi vastustaa!

Kollitteluun kuuluu merkkailemisen lisäksi myös muita "kivoja" asioita, kuten yölliset kollikonsertit. Onneksi näitä konsertteja tulee meillä tosi harvakseltaan ja silloinkin vain muutaman yön jaksoissa. Päivisinkin Hugolla on joskus tapana mouruta ja huutaa.  Lisäksi joillakin kolleilla ruokahalu voi olla huono ja ne voivat laihtua aika laihoiksi. Meillä ei tosin sitä ongelmaa ole, Hugolla ei todellakaan ole puutetta ruokahalusta! :D

Ja eipäs unohdeta toisten kissojen ahdistelua! Onneksi tämäkin tulee vain jaksoittain. Jade ei siis saa olla silloin rauhassa ollenkaan, kun Hugo yrittää vähän väliä roikkua niskassa kiinni.. Tosin Hugo ei enää roiku Jaden niskassa oikeastaan ollenkaan toisin kuin siihen aikaan kun Hugo ei ollut vielä tavannut kiimassa olevaa naarasta, eli ehkä Hugo on vähän niin kuin tajunnut ettei Jadea kannata enää kunnolla yrittää. Nykyään Hugo yrittää vain pomotella Jadea. Ja kilpparityttöjähän ei pomotella, sieltä tulee kyllä tiukka vastalause jos pikkupoika hyppii nenille! Uskon että Hugon lähentely-yritykset ovat ainakin osasyynä siihen, että kissojen välit eivät ole niin läheiset.

IMG_3562

Tämän kokemuksen perusteella uskaltaisin kyllä ottaa toisenkin kollin sijoitukseen, mutta ehkä sitten joskus paljon paljon myöhemmin.. Kollin sijoituskotina toimiminen on ihan oikeasti todella tärkeää puuhaa, sillä toimivia kolleja on vähän. Sijoitussopimuksesta tulisi tehdä tarpeeksi tarkka ja kaikesta tulisi sopia niin että kumpikin osapuoli ovat tyytyväisiä. Erittäin tärkeää on myös sujuva yhteistyö osapuolien välillä! Meille ei olisi voinut paremmin käydä, sillä Hugo on sijoituksessa reilulta ja vastuulliselta kasvattajalta joka ymmärtää kollittelun sijoituskodille koituvat mahdolliset haasteet ja on valmis tekemään asialle jotain tarpeen vaatiessa. :)

Seuraavaksi silmissä siintää sijoitusnaaras, en malta odottaa että pääsen kirjoittelemaan siitä sitten kun sen aika on (toivottavasti pian). :)

Onko muilla kokemusta leikkaamattomista kolleista? Tai onko joku harkinnut ottavansa sijoituskollin(/-naaraan)?

22 kommenttia:

  1. Joo'o, on tosiaan kokemusta kollista. Mori tuli mulle samankaltaisen kuvion seurauksena kuin Hugo sulle, kyselin seuraavaa pentuetta, ja itse asiassa riista tyttöä, ja jonkin ajan päästä tarjottiinkin sitten sijoituskollia.

    Mori aloitti kollittelun vajaan vuoden ikäisenä pissaamalla mun päälle. En ollu erityisen otettu. Siitä se merkkailu sitten lähti, ja ainakin neljä eri merkkistä pissanpoistoainetta tuli kokeiltua. Feliwayt oli seinässä joka huoneessa, ja jos joku pääsi loppumaan niin sen huomasi kyllä merkkaustiheydestä. Serenadejakin Mori lauleskeli, mutta ne nyt ei juurikaan häirinneet. Perlan päälle se kävi toisinaan ja näidenkin välit on vähän viileät edelleen, luulisin että just siks. ruokahalussa ei ollut mitään vikaa, mutta aineenvaihduntakin taisi olla melkoisen vilkasta, kun Mori laihtui kollittelun alettua, vaikka söikin paljon.

    Vajaan vuoden sain asua kollin kanssa ja sitten pallit lähti vähän ennen kuin Morin tytär tuli mulle, Katla on myös sijoituksessa. Sulle taitaa kans olla toiveissa Hugon tytär jossain vaiheessa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä että tulee vähän ei-niin-ruusuisempiakin kokemuksia kollin pitämisestä tuon meidän kokemuksen vastapainoksi.. :D

      Tosiaan aineenvaihduntakin on nopeampi leikkaamattomilla. Se on myös yksi syy sille että luikkuina pysyvät, kuten tuo meidän Hugo vaikka sitä ruokahalua löytyy!

      Toiveissa on joo ottaa sijoitukseen Hugon jälkikasvua, jos vaan sopiva naaras syntyy. :)

      Poista
  2. Meillähän Rosa oli sijoituksessa, mutta se ei sitten onnistunutkaan (herpes tms ja sitten se kohtutulehdus, joka on käsitykseni mukaan kissoilla harvinainen, mikä tuuri!). Pentukuume iskee taas, tänä kesänä meilläkin piti olla pikkuisia karvapalloja. :) Rosa ei tehnyt muuta kuin (muistaakseni niinkin harvoin) kuin kahden kuukauden välein mourusi ja se keskittyi tietysti öihin. Hyvin pystyi korvatulpilla nukkumaan ja minua lähinnä nauratti sen mouruaminen. Ensin piti kauan avata ääntä, että sai kunnon mourun ulos kurkusta. :D Siis tyyliin "mrr... mrro... MMrrou... MRRRRROOOOUUUUUUU" :D ei voinut äiti mitään muuta kuin nauraa, mutta miestä kyllä suututti. Tosi onnekkaita kuitenkin oltiin, koska kiimat tulivat niin harvakseltaan. Olihan se tietysti erityisen hellyydenkipeä, mutta ei se koko ajan ollut tiellä tarjoamassa itseään. Rölliä tietysti suututti sen touhut ja aika usein Rosa sai tassusta, mutta eipä tuntunut menoa haittaavan.

    Ainiin, ennen ensimmäistä kiimaa tuli pienoinen kauhukokemus, Rosa nimittäin joi vettä aivan hirveästi yhtenä aamuna. Meillä on tuo 1,5 vai 2 litrainen automaatti, joka oli juuri täytetty ja se joi sen yhden aamun aikana tyhjäksi. No eikun eläinlääkäriin (jossa muuten olin sopivasti harjoittelussa silloin) ja kaikki mahdolliset kokeet ettei olisi sitä pelättyä kohtutulehdusta tai mitään maksa/munuais/tms ongelmia. Missään ei ollut mitään vikaa, mutta kiima alkoi sitten samana iltana. Taisi sitten olla vaan joku stressireaktio.. Sen jälkeen tuota ei esiintynyt, ei edes sen oikean kohtutulehduksen aikana.

    Minulla on haaveissa myös ollut sijoituskolli, mutta sitten ei tietenkään tulisi niitä pentuja. Merkkailu myös pelottaa.. Kolli siksi, että seuraava rotu, mitä meille tahdottaisiin (oho, mieskin suostui tähän!) on sfinx ja niissä kuulemma pojat ovat sellaisia ihania hellyydenkipeitä mussukoita, jollainen olisi haaveissa. Naaraat ovat sitten kuulemma itsenäisempiä. Omakohtaista kokemusta ei ole, en ole tainnut edes koskaan nähdä livenä sfinxsejä :D Mutta saa nyt nähdä, Rosa varmaan murhaisi meille mahdollisesti joskus tulevaisuudessa tulevan pikkuveljen/siskon. Anteeksi, tuli hurrrrjan pitkä kommentti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mua kanssa lähinnä nauratti ne mouruamiset, mutta mies oli ihan raivona kun ei saanut yöllä nukuttua niiden takia. Mä kun pystyn nukkumaan ongelmitta vaikka viereisessä huoneessa laulettaisiin karaokea nupit kaakossa (kokemusta on :D).

      Se taitaa olla niin että uroskissat yleensäkin on vähän tasaisempia luonteeltaan verrattuna naaraisiin. :)

      Poista
  3. Teillä on käynyt kyllä tosi mahtava tuuri Hugon kanssa! Toivottavasti tuleva sijoitusnaaras on yhtä helppo. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On tosiaan ollut helppoa! Kunpa sijoitusnaaraan kanssa kävisi samoin.

      Poista
  4. Oli mukava lukea näistä kollittelukokemuksista! Olisi hienoa, jos täälläkin selvittäisiin näin helpolla. Toisaalta, en ole vielä päättänyt kuinka kauan Sulon kollius kestää eikä morsianehdokkaitakaan ole vielä tullut tarjolle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai Sulolle on tarkoitus hankkia tyttöseuraa, en tiennytkään!

      Poista
  5. Mä haluisin ehdottomasti sijoituskissanaaraan... tuo toinen osapuoli ei vain ole samaa mieltä :) Koiria onkin ollut sijoituksessa yhteensä kolme kipaletta neljästä ja vähällä oli ettei tuo ainoa omakin tullut alunperin sijoitukseen :) Positiivisia kokemuksia kaikin puolin. Ihana tuo Hugon pentukuva <3 Ja mahtia, että sijoituskollin pitäminen voi olla noinkin helppoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No voih, jatka vaan pehmittelyä niin kyllä se toinenkin osapuoli alkaa lämpenemään ajatukselle.. ;) Mäkin oon jo saanut miehen suurin piirtein suostumaan koiran hankinnalle ja vieläpä erityisesti whippetin hankinnalle, vaikka se ei kyseisestä rodusta tykkää yhtään. :D

      Poista
    2. Oho, vautsi! Whipukat on kyllä kivoja, jään innolla odottamaan, koska alkaa tapahtua... ;)

      Poista
    3. Nämä koiran hankintasuunnitelmat on tosin vielä aika aikaisessa vaiheessa, eli ihan lähiaikoina ei olla kuitenkaan koiraa ottamassa. :)

      Poista
  6. Kirjoitin viimeyönä pitkän kommentin, mutta tavalliseen tapaan se katosi bittiavaruuteen kun en ollut Google-tililleni kirjautuneena. Jes.

    En ole koskaan juuri harkinnut sijoitus-/siitoskollin ottamista. Siihen on monta syytä, mutta olen aina ollut erityisemmin naaraskissojen perään (ehkä siksi, että niistä on aina ollut enemmän kokemusta - vaikkakin sattumalta ensimmäinen oma kissani olikin sitten uros). Ehkä sitten on siitoskollin aika, jos sille pystyy tarjoamaan oman huoneen. Hiukan olen haaveillut, että jos joskus kasvatan, niin haluaisin samanlaiset kollilaumatilat kuin mitä oli meidän kasvattajalla kun Ellaa käytiin katsomassa.

    Kokemukseni leikkaamattomista aikuisista kolleista rajoittuvat tosin siihen, että Ellan sulhanen asui meillä kuukauden astutuksen yhteydessä. Plussaa oli, että kyseinen kolli ei merkkaillut, mutta se mouruaminen... Kyllä siihen oli palaa pinna sen kuukauden aikana kun yrität samassa huoneessa kollin kanssa nukkua yöunia! Jopa meidän Ella ärsyyntyi mouruamisesta, se suuttui kerran kun kollia alkoi mouruamaan ja herätti hänet sillä tavoin uniltaan. Ella käveli kollin eteen, sähähti ja läpsäisi sitä tassulla, ja käveli suoraan takaisin nukkumaan samaan paikkaan mistä oli lähtenytkin. Kyllä pysyi kolli hetken hiljaa! Myöskään Ruskan tämänkertainen sulhanen ei merkkaile.

    Sijoituskissoista sen sijaan on kokemusta - naaraista. Ella oli sijoituskissa ja Ruska on nyt sijoituksessa. Sijoitusnaaraan voisin ottaa kolmannenkin kerran - meidän kasvattaja on ollut ihan mahtava ja auttanut ja neuvonut kyllä jokaisessa tilanteessa.

    Toisaalta ei se sijoitusnaaraankaan kanssa eläminen ole ollut aina yhtä juhlaa. Etenkin Ella oli kova merkkailemaan kiimojensa aikana. Kerran laitoin kissan yöksi olohuoneeseen ja ympäri huonetta paljon pieniä muovisia lihalaatikoita joissa oli kissanhiekkaa... Lopputulos oli n. 30 merkkauspissaa yhden yön aikana!

    Ruska kun meille tuli, alkoi sekin merkkailemaan kiimansa aikana. Kumma juttu, sillä kissa oli meille tullessaan 4,5 v eikä ole koskaan merkkaillut. No, jopas jotakin, meillä kyllä saa sitten kissan kiiman aikaan pestä etenkin lakanapyykkiä ja juuri pestyjä vaatteita. Onneksi Ruskalla on tosin harva kiimaväli (n. 1,5-2kk) eikä kissa ole yhtä paha merkkailija kuin Ella niin homman kestää hiukan paremmin.

    Kuitenkin nuo sijoitustytöt ovat tarjonneet minulle upeita kokemuksia ja hetkiä. Olen saanut kaksi tajuttoman upeata kissaneitoa elämääni sulostuttamaan.

    Myös tyttöjä kiusaavista kolleista on kokemusta. Nimittäin meidän 6kk iässä kastroitu Onni-poika, jonka ei touhusta pitäisi mitään tajuta. Silti tämä hormonihirviö on yrittänyt astua jopa 5kk ikäistä pentua, eikä kissalla tarvitse olla edes kiima - kunhan se on tyttö. Nykyisin tämä kollipoika on mielestään niiiiiin ehta kolli kuin kolli vain voi olla, pissii katollisella hiekkalaatikollakin seisaaltaan suoraan hiekkiksen seiniin ja eroahdistus-/"turhautumispissat" tehdään seisaaltaan suihkulla huoneeni oven ovenkarmiin jopa 25 cm päästä kohteesta! Herra kaikenlisäksi vielä välillä mouruileekin tyttöjen perään. Vitsailen välillä, että joko tuolla on kolmas kives vatsaontelossa tai sitten sen aivot sijaitsivat hiukan väärässä paikassa. En kyllä Onninkaan takia voisi siitoskollia pitää, koska yksi kolli laumassa on tarpeeksi, ainakin jos se on sellainen kuin Onni. :D Joskus aikaisemmin tuo kolli lopetti jopa hormonipäissään syömisen keväisin... Nykyään herra onkin todella tyytyväinen siitä, että hänellä on jopa kaksi tyttöystävää. Onneksi, sen kanssa elämä on hiukan helpottunut viimeaikoina sekä Ellan ja Onnin välit parantuneet, kun ei tarvitse yrittää kastraattitytön kanssa tyydyttää seksuaalisia viettejään...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpas erikoinen tuo Onnin tapaus. Tuo kolmas kives kuulostaa kyllä hauskalta selitykseltä! :D

      Poista
  7. Ihanaa ku tulee välil näitäki, missä leikkaamattoman kollin kanssa pärjätään suht hyvin! :) tuleeko Hugolta vielä toinen pentue? Monilla kasvattajilla on ainakin mun käsityksen mukaan semmonen linja, että kollit uskaltaa antaa helpommin sijoitukseen kun naaraat, koska tytöillä tulee sit mukana se pentueen hoito (tietty sopimuksen mukaan et jääkö emo ja pennut itelle vai meneeks kasvattajalle). Mulla on kans tulossa varmaan joulunkorvilla somalityttö sijoitukseen, niin siinä kasvattajakin on vähän tarkempi et kaikki hoidetaan kunnolla. :) Hugo on aivan ihana, tuitui!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hugolta on siis tulossa ihan näillä näppäimillä pentue numero kaksi, ja sen jälkeen vielä toiset kaksi pentuetta, eli yhteensä neljä pentuetta. :)

      Poista
  8. Ajatus sijoituskollista pelottaa juuri sen merkkailun takia. KarkkiKaksoset olivat molemmat sijoistusnalleja, KissaKaramellillä teeteiin sopimuksen mukainen yksi pentue, josta yksi kolli meinasi jäädä meille sijoitukseen. Vieläkin ikävöimme tuota hömppää, en tiedä merkkaileeko hän. NeitiC ei antanut itseään astua ja kasvattaja päätti ettei hällä sitten pentuja teetetäkkän. Meillä ei ole kissat merkkailleet, vaikka naaraat varsinkin vanhemmiten saattavat tehdä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin kyllähän ne naaraatkin voi tosiaan merkkailla, ei se ole pelkästään kollien juttu!

      Poista
  9. Meillähän Milo poitsu on sijoituksessa ja nyt 5kk vanha eli vielä ei ole kollittelun merkkejä. Toivottavasti ei ala kollittamaan niin kuin Mocha alle 6kk vanhana. Omasta mielestäni meillä on Milosta kaikkia osapuolia tyydyttävä sijoitussopimus ja aika näyttää millä aikataululla häitä vietellään :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan ettei kollittelua esiintyisi teillä vielä vähään aikaan, tai siis mieluummin ei koskaan! :)

      Poista
  10. Ihanan värinen Hugo! :) Itselläni on kokemusta helposta siitoskollin pidosta eli meillä ei merkkailtu. Kolli kyllä lauleskeli jonkun verran, mutta ei kovinkaan häiritsevästi eikä öisin. Isoin harmi oli varmaan se, että poitsu kiusasi toista uroskissaa, tosin se taitaa olla muistakin tekijöistä kiinni, koska kiusaaminen ei ole loppunut, mutta vähentynyt onneksi. Hänellä on/oli vain niin paljon energiaa purettavaksi ja se energia purettiin sitten toiseen urokseen ja välillä myös omaan tyttäreen. Kissan ruokahalu heikentyi ja ilmeni nirsoilulla ja kollittelu laski vastustuskykyä. Silloin päätin, että on aika leikata, vaikka onneksi vetkutin päätöstä vielä vuoden, koska kissalla oli vain yhdet jälkeläiset rodussaan ja olisi ollut kiva saada sille vielä toiset, mutta morsiamia ei ollut heti näköpiirissä. Myöhemmin löytyi kiinnostusta kollia kohtaan ja poika sai sitten viimeiset jälkeläiset yli 5,5 vuotiaana. Aikaisemmin käytössä oli myös hormonikapseli, koska kolli muutti asumaan oman tyttöpentunsa kanssa samaan talouteen ja tyttöpentu oli tuolloin jo sukukypsässä iässä ja odotti omia pentuja. Tyttöpentu ostettiin sijoitussopimuksella ja saatuaan omat jälkeläiset oli aika päättää, että kumpi isä vai tytär leikkautetaan. Päädyttiin tyttäreen, koska isällä oli tuo hormonikapselikin vielä voimassa ja kun vaikutus myöhemmin lakkasi niin sitten kuunneltiinkin niitä konsertteja. :) Kolli ei kuitenkaan merkkaillut edes silloin, kun sillä oli naaras kylässä. Nyt kissat ovat leikattuja paitsi tuo uusin tulokas, joka on naaraspuolinen pentu. Se ei ole sijoituksessa, mutta pentukuumeileva omistaja voisi haluta suunnitella sille tulevaisuudessa omia jälkeläisiä. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla että muillakin on ollut positiivisia kokemuksia kollin pidosta! :)

      Poista