lauantai 31. tammikuuta 2015

Ei mikään mössökissa

Hugo ei pidä mistään mössömäisestä ruoasta. Jauheliha on siinä ja siinä, että lasketaanko se mössöksi (ihmislaatuinen jauheliha siis, ei eläinkaupan mössöjauheliha). Jauhelihaa Hugo syö hieman pitkin hampain, sillä kestää siinä tosi kauan mutta lopulta ruoka yleensä tulee syödyksi. Välillä saattaa kuitenkin jäädä vähän lautaselle, mikä tarkoittaa Jaden onnenpäivää. Jadehan on tunnetusti neiti minähän-en-pureskele..

IMG_0281
IMG_0342
Löyhästi aiheeseen liittyviä ateriakuvia: Broiskun paistilihaa, jonka päällä yksi Multicat murskattuna ja ripaus merilevää (johon totuttelu vei Hugolta myös aikansa). Alemmassa kuvassa myös lohiöljyä.

Päätin vaihtaa meidän kalsiumlähteen broiskun kauloista jauhettuun kanaan/kalkkunaan. Kaulan palaset jää meillä suht usein kiinni hampaisiin enkä enää jaksa vahdata kissojen syömistä sen varalta, joten siinä syy tähän. Kissat kun eivät saa jumittunutta lihanpalaa itse irrotettua hampaasta. Vielä on kuitenkin kauloja jäljellä joten ihan vielä ei niistä eroon päästä. Hugolla on siis myös edelleen aikaa totutella mössöön, mutta jos se ei millään meinaa tottua niin kai niiden kaulojen kanssa on sitten jatkettava. Hugolla jää myös herkut usein hampaaseen kiinni, lähinnä Cosman herkut tekee tätä.

Nuorempana Hugolle kyllä kelpasi jauhelihakin (eläinkauppalaatuinen), eli se on alkanut vähän kranttuilemaan! En osannut odottaa tätä, kun on tottunut siihen että sen napa vetää kaiken mahdollisen silmänräpäyksessä..

IMG_0368
"Mitäs täällä on, kuulin että tölkki aukes! No hyi, en mä mitään herneitäkään kelpuuta.."

Onko muilla ollut vastaavaa ongelmaa kaulojen kanssa? Mitä kalsiumlähteitä muilla raakailijoilla on käytössä?

17 kommenttia:

  1. Hyvän näköiset ruuat!

    Meillä ei ole onneksi ongelmia kaulojen kanssa. joskus ne (ja etenkin possunrustot) kyllä jäävät hampaisiin kiinni, mutta kissat saavat ne itse irti ihan sekunnissa. Meillä käytetään kalsiumin lähteenä ainakin tällä hetkellä luista poron jauhelihaa, koska itseäni epäilyttää kalsiumin määrä broilerin luissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen aina joutunut kaivamaan kiinni jääneet kaulanpalaset kissat takahampaista ihan käsin, ei kiva.. :/ Oon myös lukenut tuosta, että monia epäilyttää kalsiumin määrä kauloissa ja se onkin toinen syy miksi mäkin niistä haluaisin eroon, mutta ennen kaikkea syynä on kuitenkin ne hampaisiin jumittuvat palaset. Näyttää ihan nimittäin siltä että kissat tukehtuisivat niihin, ja paniikki ei oo mulla kaukana kyseisessä tilanteessa..

      Poista
  2. Meillä ei syödä kauloja, kun meillä ei syödä kanaa ollenkaan. Ruffelle tulee siitä allergiaa ja muutenkin maha ei oikein meinaa kestää. Me siis käytetään possun luumursketta ja sitä menee päivässä tosi vähän joku 10grammaa puoliksi. Olisi kiva jos Ruffe sais syyä kanaa kun se sitä niin kovasti rakastaa, mutta onneksi on oppinut tykkäämään myös muusta lihasta. :D Cocokaan ei oikein kalkkuna/sika-nauta jauhelihoista välitä, mutta syö kuitenkin kunnialla lautasen tyhjäksi. Ensin on aina havaittavissa pientä nirppailua, onneksi maha vie lopuksi voiton!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se on että totutteluaan menee aikansa, Jadenkin kanssa käytiin kunnon tahtojen taisto silloin kun alettiin raakailemaan, se kun ei millään meinannut innostua hommasta. :D

      Poista
  3. Meillä syödään 1-2 kertaa viikossa joko kanansiipiä luineen ja kaikkineen tai sitten Mush-lihapullia, joissa on myös luuta jauhettuna. Muina päivinä ripottelen raakaruoan päälle ihan vaan kalkkijauhetta. Pennuille vähän enemmän, aikuisille riittää vähempi.

    Lisäksi olen huomannut etenkin Ruusun kanssa, että pieni ripaus kuitua raa'an ruoan kanssa tekee hyvää vatsan toiminnalle. Tällä hetkellä käytän kuitulähteenä murskattua pellavansiementä ja psylliumkuitujauhetta, ja ensi viikolla saan käyttööni myös chiaa. Lisäksi nämä kaikki ovat erinomaisia omega-rasvahappojen lähteitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä mieluiten antaisin kissoille kalsiumin luuna enkä purkista. Mush-pullista Hugo ei tykkää, onhan nekin mössöä. Jadelle sen sijaan kelpaisi, mutten oikeen oo innostunut niitä tarjoilemaan.

      Mä taas en ole huomannut kuidun (meillä psyllium) lisäämisellä olleen mitään vaikutusta, ja oonkin ymmärtänyt että se on yksilöllinen juttu - jotkut hyötyy siitä ja joillekin se on turhaa. Meille ei oikeastaan enää käytetä sitä, joskus ehkä kuureittain.. Kai teillä kuitenkin on myös lohiöljyä ruokavaliossa? Kissa kun ei lihansyöjänä pysty noita kasviperäisiä omegoita hyväksikäyttämään kunnolla.

      Poista
    2. Kyllä, ensisijaisena omega-lähteenä meilläkin on lohiöljy. Sitä tarjoillaan suoraan lautaselta, josta kaikki kissat sitä lipittävät iloisesti. Bertta joskus nirsoili, jos sitä yritti ujuttaa ruokaan, mutta erikseen tarjoiltuna se kelpaa kyllä. Tosin siitä on varmaan yli vuosi sitten, joten nirsoilukin on voinut poistua tuolta osin.

      Pellavasiementä ja psylliumia annan ensisijassa vatsan toiminnan tueksi - etenkin Ruusulle se tuntuu olevan tärkeä ruokalisä. Jos he lisäksi saavat niistä omegoita, se on hyvä bonus. Meillä kissojen turkit ovat todella hyvässä kunnossa (lieneekö syynä siemenet tai ennemmin ruokavalio kokonaisuutena), ja Coco on tosiaan nyt taas ollut ihottumastaan oireeton useamman kuukauden. *koputtaa puuta*

      Ja on meillä käytössä Multicat-tabletitkin. Lilja ja Bertta söisivät ne kokonaisina, mutta Cocolle ja Ruusulle joudun murskaamaan ruoan sekaan.

      Poista
    3. Ps. Mistä olet hankkinut merilevän? Sitä mekin voisimme kokeilla.

      Poista
    4. Jännä että lohiöljy kelpaa pelkiltään, muttei ruuan seassa! Meillä Jade sai ennen öljynsä ruiskulla suuhun kun ei muuten kelvannut, mutta yhtäkkiä se alkoikin kelpaamaan ruuan seassa ja nykyään se nuolee viimeisen tipankin lautaselta. :D Jade ottaisi myös Multicatin kokonaisena, mutta oon murskannut senkin samalla kun Hugon tabletti pitää murskata.

      Merilevä on hankittu zooplussalta. Mulla on muuten ylimääräinen purkki sitä, saat sen jos haluut! En millään saa sitä käytetyksi, kun parasta ennen päivä on jo tän vuoden heinäkuussa..

      Poista
  4. Meillä kans vähän nyrpistellään nokkaa jauhetuille lihoille. Somput ei suostu syömään mushin barffipullia oikeastaan ollenkaan, mikä taas on sitten Perlan onnenpäivä.Kerrankin ikilaihiksella oleva maitovalas saa syödä mahansa täyteen!
    Jostain joskus luin, että lihassyiden hajotessa sieltä irtoaa jotain entsyymiä (tai vastaavaa, sori epämääräinen termien käyttö :D ), joka saa lihan haisemaan pilaantuneelta kissan nenään, ja kun lihan jauhaa, niin sitä irtoaa enemmän kuin paloitellessa ja siksi jauhettu vaikuttaa helpommin pilaantuneelta. Jos olisi oma lihamylly niin voisi kokeilla kelpaisiko tuoreeltaan jauhettu paremmin.

    Meillä kalsium tulee pääosin purkista, toisinaan syödään kanankauloja ja siipiä, muttei kyllä niin usein, että niillä voisi täyttää kalsiumtarpeen. Mitään tarttumisongelmaa en ole kauloissa huomannut, mutta sen kyllä, että Mori on ruvennut mukavuuden haluiseksi eikä oikein viitsisi rouskuttaa kauloja. Välillä jo epäilin, että sillä on hampaissa jotain, mutta mitään vikaa ei ole näkynyt. Viitseliäisyydestä siis kiinni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielenkiintoista, pitääpä tutkia tuota asiaa enemmän joskus!

      Poista
  5. Täällä vaikka ei raakaruokailla , niin kranttuilla osataan kyllä :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Monilla kissoilla tuntuu olevan paha tapa nirsoilla! :/

      Poista
  6. Meillä Noralla jäi melko usein kaula kiinni hampaaseen. :/ Haikulla ja Rakulla ei ole sitä ongelmaa, mutta Rakun ongelmana on kaulojen yleinen kelpaamattomuus, joten saa sen sijaan jauhettua broilerinsiipeä. :) Osa päivittäisestä kalsiumista tulee molemmille Multicatista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on molemmilla ollut juuttumisongelmaa, tosin Jadella enemmän.

      Poista
  7. Mä vaan hämmästelen, että merilevä menee ruoan päällä... Meillä ei TOD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei mennyt meilläkään aluksi Hugolla, mutta kun sitkeästi tungin sitä ruokaan niin kyllä se alkoi kelpaamaan.

      Poista