perjantai 27. maaliskuuta 2015

Hybrideistä

Törmäsin jokin aika sitten Facebookin kansainvälisessä abyryhmässä juttuun, jossa kerrottiin mulle ennestään tuntemattomasta hybridikissarodusta; caracatista. Tämä kirvoitti halun kirjoittaa aiheesta blogiin.

Kieltämättä ulkoisesti söpö, mutta taustalta paljastuu jotain todella rumaa.

Hybridikissarotu on kesykissan ja villikissan risteytys. Tapaus caracat osuu erityisen lähelle, sillä se on abessinialaisen ja aavikkoilveksen (Caracal caracal) risteytys. Listataanpas tähän samaan syssyyn muutamia muitakin hybridirotuja siltä varalta, jos tämä tulee jollekulle uutena asiana:

  • Bengali = kesykissa + leopardikissa (Prionailurus bengalensis)
  • Savannah = kesykissa/bengali + servaali (Leptailurus serval)
  • Chausie = kesykissa + viidakkokissa (Felis chaus)
  • Lue lisää Wikipediasta.
Bengali on varmaankin monille tuttu rotu, kun se on kerran Fifessäkin tunnustettu. Jotkut saattavat jopa tietää, että bengali on kesykissan ja leopardikissan risteytys, mutta kuinka moni ymmärtää, mitä kesykissan ja villikissan yhdistäminen käytännössä tarkoittaa?

Side note: Ocicat ei ole hybridi, vaan se on syntynyt abessinialaisen ja siamilaisen risteytyksestä. Rotu on kuitenkin saanut nimensä oselotti-villikissan mukaan yhdennäköisyyden vuoksi.

 photo separator_zps3c2a8047.png

Kesykissan ja villikissan risteytykseen liittyy monenlaisia ongelmia.

Astutus. Kesykissan ja siihen yhdistettävän villikissan kokoero on yleensä huomattava. Tämä voi herkästi johtaa siihen, että kesykissa saa villikissalta siipeensä ja pahasti. Hybridien jalostuksessa henkensä menettää suuri määrä kesykissoja, mikä ei todellakaan ole hyväksyttävää - se on eläinrääkkäystä. Esimerkiksi aby painaa about 3-4 kiloa, kun taas aavikkoilves voi painaa jopa lähemmäs 20 kiloa. Abylla on häviävän pieni mahdollisuus selvitä, jos aavikkoilves päättää pitää pikkukissaa oivallisena ateriana lisääntymiskumppinin sijaan.. Toisaalta pelkästään paritteluun kuuluva niskaote saattaa tappaa kesykissanaaraan villikissauroksen isompien hampaiden ja voimakkaamman puruvoiman vuoksi. Ongelmia astutuksen onnistumiseen aiheuttavat myös kokoerosta johtuva anatomian yhteensopimattomuus ja eri lajien viestinnän eroavaisuudet.

Tiineys. Jos astutus on onnistunut, seuraavat ongelmat tulevat vastaan tiineysaikana. Eri lajien kantoajat ovat eri pituisia, mikä johtaa kesykissanaarasta (-> isokokoiset pennut) käytettäessä usein pentujen ennenaikaiseen syntymään, jolloin selviytymismahdollisuudet eivät ole parhaat mahdolliset. Toisaalta villikissanaaraan tapauksessa pienikokoiset pennut voivat johtaa siihen, että naaras tappaa ne joko vahingossa (liian suuri voimankäyttö) tai tarkoituksella (ei tunnista pienikokoisia pentuja omikseen, saalistusvaisto). Läheskään aina ei päästä edes niinkään pitkälle että pennut näkisivät päivänvalon. Jos luontoäiti huomaa että hommassa on jotain mätää, niin tiineys päättyy keskenmenoon.

Hedelmällisyys.  Kun on kyse eri lajeista, myös kromosomien määrissä on pieniä eroja. Pienikin ero tässä suhteessa on kuitenkin hyvin merkittävä, sillä se johtaa helposti lisääntymiskyvyttömyyteen. Varsinkin hybridiurokset kärsivät lisääntymiskyvyttömyydestä. Lähes kaikki F1-F4-urokset ovat infertiileja, kun taas naaraat kykenevät lisääntymään jo F1-sukupolvesta lähtien. Naaraita käytetään siis edelleen jalostukseen ja urokset myydään lemmikeiksi.

Luonneongelmat. Villi sukulainen seuraa hybridin ulkonäön lisäksi myös käytöksessä mukana. Mitä lähempänä villi sukulainen on sukupuussa, sitä villimpi hybridi on käytökseltään. Hybridikissa on alttiimpi puremaan, myös leikin yhteydessä. Merkkailuakin esiintyy enemmän. F1-hybridit eivät välttämättä käytä hiekkalaatikkoa ollenkaan. Mitä isompi kissa, sitä isompaa tuhoa se saa aikaan jos vaikka omistaja alkaakin yhtäkkiä risomaan sitä. Kohonneen raapimistaipumuksen vuoksi hybrideiltä poistetaan myös kynsiä (declawing). Kynsien poistossa kissalta amputoidaan osa varvasta, vähän niin kuin ihmiseltä amputoitaisiin sormet viimeisen nivelen kohdalta. Kynsien poistoon liittyy leikkauksesta johtuvan kivun lisäksi myös muita ongelmia.

Vankeus. Villikissoja joudutaan pitämään vankeudessa jalostuksen takia, eikä sekään tietysti ole kiva juttu. Savannah-kasvatuksessa käytetään erään lähteen mukaan lemmikiksi kasvatettuja servaaleja, mutta mun mielestä lemmikkiservaalitkin on väärin..

 photo separator_zps3c2a8047.png

Miksi ihmiset sitten luovat näitä hybridejä? Siihen on helppo ja yksinkertainen vastaus: raha, ja erikoisuuden ihannointi ja tavoittelu. F1-F3-sukupolven hybridit ovat halutuimpia isomman koon ja muiden eksoottisten piirteiden vuoksi ja siksi ne ovat myös kalliimpia - niistä saa pulittaa useita tuhansia, jopa kymmeniä tuhansia dollareita. Ihmisten halu saada mahdollisimman erikoisia lemmikkejä ruokkii hybridien kasvattajia tuottamaan lisää hybridipentuja sekä uusien hybridirotujen luomista.

 photo separator_zps3c2a8047.png

Bengaleista voisin vielä sen verran mainita (ettei tule mitään väärinkäsityksiä), että niihin en henkilökohtaisesti suhtaudu ihan niin kielteisesti kuin noihin muihin. Leopardikissa on kooltaan selvästi pienempi verrattuna muihin hybridien luomisessa käytettäviin villikissoihin, ja ilmeisesti myös kesykissan ja leopardikissan risteytyminen onnistuu muutenkin paljon kivuttomammin.

Lähteet:
Fertility Issues in Domestic x Wildcat Hybrids | Sarah Hartwell
What is a Hybrid Cat? | The Wildcat Sanctuary

Millaisia tunteita hybridikissarodut herättää?

36 kommenttia:

  1. Itselle tuli täysin uutena juttuna tällainen touhu ja ei voi muuta sanoa kuin hyi. Miksei ihminen kerta kaikkiaan ikinä ajattele muuta kuin itseään ja omia halujaan :( Bengaleita olen ihastellut rotuna aina, mutten tiennytkään, että ne omaavat tuollaisen taustan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin harkitsin joskus bengalia, mutta silloin en ollut tietoinen näistä asioista. En olisi välttämättä edes harkinnut, jos olisin tiennyt silloin.. Mutta enää ei tosin tarvitse sitä miettiä, kun oma rotu on löytynyt. :)

      Poista
  2. Olipa hyvä kirjoitus hyvästä aiheesta. Itsekään en tämmöisestä tiennyt, avasi kyllä silmät :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava kuulla, että kirjoitus oli mielestäsi hyvä, sillä näin paljon vaivaa sen eteen! :) Tästä asiasta pitäisi puhua mielestäni enemmän, vaikka onneksi nuo erikoisemmat rodut ei ole vielä rantautuneet Suomeen kunnolla.

      Poista
  3. Yleisesti ottaen suhtautumiseni hybridikasvatukseen on negatiivinen. Bengali on kuitenkin minun silmissäni suhteellisen eri juttu, syyt risteytykselle kun eivät ymmärtääkseni ole olleet pelkästään ne "hei yhdistetäänpä kissaan tätä eksoottista kissaeläintä niin saadaan eksoottisia lemmikeitä!", toisin kuin tuntuu näissä uudemmissa hybridiroduissa olevan... Sen verran mitä olen kuunnellut bengali-ihmisiä, niin se leopardikissatausta ei vaikuta olevan harrastajien suussa ainakaan "big deal", eikä sillä taustalla juuri rotua mainosteta. Mikä on pelkästään hyvä juttu, mielestäni. Enpä ole myöskään tainnut Suomessa törmätä ihmisiin, jotka haaveilisivat F1-F3 -bengalista, toisinnkuin savannahin kohdalla... Samoin kasvatus kuulostaa paljon eettisemmältä, jopa niiden suuriprosenttistenkin kohdalla. Suomessa taitaa suurimmalla osalla bengaleista olla aika kaukana se leopardikissa. Bengalin saattaisin joku päivä hankkua, ja se kuuluukin listallani top5:seen.

    Muut hybridirodut taas... Ei. Ihmisen ahneudella ei tunne olevan rajaa. On paljon muitakin kissarotuja (ja niitä "rotuja") toki, joiden kasvatuksessa näen suuria (usein eettisiä) ongelmia ja joita siksi paheksun, mutta esim savannahin kohdalla paheksun kyllä paljon, enkä varmaan haluaisi edes tosin edustajiin tutustua jos mahdollisuus tulisi. Ei vain mahdu minun kaaliini miksi joku sellaisen edes haluaisi hankkia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, bengalin taustaan taisi liittyä joku kissan leukemian geenitutkimus tms.. Bengaliin suhtaudun tällä hetkellä vähän siihen malliin, että "turha itkeä, kun maito on jo kaatunut", eli kun rotu on aika vakiintunut niin olkoon sitten. Kyllä mä silti tiedostan sen, että ei senkään rodun alku ole ollut täysin puhtoinen tämän asian suhteen, siitäkään huolimatta vaikka sillä oli jokin suurempikin merkitys kuin söpöjen minivillikissojen tuottaminen. Toisaalta bengali ei ole hyväksytty rotu CFA:ssa..

      Mutta joka tapauksessa tekstin tarkoitus ei ollut keskittyä bengaliin tai parjata sitä, mutta ei sitä mun mielestä olisi tästä poiskaan voinut jättää. Onhan bengali tässä vähän rajatapaus ja ymmärrän kyllä ihmisten myötämieliset mielipiteet (vaikka mun mielestä myös negatiivisemmillakin mielipiteillä on perää), mutta kaikkia muita hybridejä ja niitä havittelevia paheksun minäkin armottomasti. Ja kuten sanoit, onhan niitä muitakin rotuja hybridien lisäksi, jotka ovat enemmän tai vähemmän kyseenalaisia!

      Toivottavasti tuo savannah ei ota tuulta alleen täällä Suomessa, vaikka ilmeisesti kasvatusta on jo nyt.. Yäk. :s

      Poista
  4. Melko samaa mitä muutkin kommentoijat. Bengalista olen tykännyt pitkään, mutta noin yleensä ihmisten solkkaaminen jalostusasioissa on vastenmielistä. Varsinkin nää kissa- ja koiratulokset jotka on sairaita tai joilla on muuten vaikeaa heti syntymästä saakka... Vastenmielistä toimintaa. Ahneiden paskojen puuhaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä sitä tosiaan muidenkin rotujen jalostuksessa "osataan".. Toivottavasti kissajalostus ei päädy samaan jamaan kuin koirien jalostus! Tästäkin aiheesta varmaan saisi ihan oman tekstinsä, mutta mä en ehkä halua ottaa siihen asiaan kantaa, tuntuu että se on jo vähän liian arka aihe. :D Tämäkin oli siinä ja siinä julkaisenko, mutta annoin kuitenkin mennä.

      Poista
  5. Samoilla kannoilla hybridien suhteen. Jos eri lajien olisi tarkoitus lisääntyä keskenään, ne tekisivät sitä luonnossa. Tuo urosten lisääntymiskyvyttömyys ensimmäisissä polvissa kertoo juuri lajiutumisesta ja ettei lajien ole tarkoitus lisääntyä keskenään.

    FIFe bengalit tosin on lievempi tapaus, sillä FIFen sisällä tuoreita risteytyksiä ei hyväksytä vaan rotu on jo käytännössä kesykissa muutamilla leopardikissan ominaisuuksilla. TICAssa käsittääkseni tuoreempiakin risteytyksiä voi olla eli jos haluaa bengalin suosittelen FIFe kasvatettua tai ainakin linjaista (kissojahan siirrellään kattojärjestöstä toiseen kasvatusta varten). Tosin jos bengalia tuotaisiin nyt FIFeen, sitä ei varmaan hyväksyttäisi (onneksi FIFe kieltää myös muita kummajaisia tai vaarallisia mutaatioita kantavia rotuja)).

    Onneksi suurimmalle osalle ihmisistä riittää ihan perinteinen kesykissa rodussa, jossa kissojen terveyttä ei riskeerata yhden tai kahden vaarallisen "söpön" mutaation vuoksi (luppakorvainen muchkin hyi).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lisääntymiskyvyttömyys on tosiaan asia, joka kertoo erittäin selvästi asian luonnottomuudesta! :/

      Poista
  6. Järkyttynyt fiilishän tästä jäi. Itse en ollut tietoinen edes bengaleiden (yksi lemppariroduistani) taustasta, puhumattakaan noista muista, vielä kyseenalaisemmista jalostustapauksista. Hyvä, että kirjoitit aiheesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika vähän näistä jutuista puhutaan.. Toivon, että tätä tekstiä eksyy lukemaan myös savannahista kiinnostuneet ihmiset jotta heidänkin silmiä saisi vähän avattua, sillä sen rodun kohdalla se olisi kaikista tärkeintä!

      Poista
  7. Hyvää asiaa! Mä tunnustan, että haavepilvimaailmassa olisi ihanaa, jos lemmikkinä voisi olla tiikerinkokoinen iso halimussukkakissaeläin, joka kulkisi uskollisesti vierellä, mutta reaalitodellisuudessa se on tietysti ihan täysi mahdottomuus. Ensinnäkin iso kissaeläin ei olisi mikään halisöpöliini, vaan villipeto, joka söisi mut ja toisekseen kaikki eettiset asiat. Ainahan sitä haaveilla ja pohdiskella saa, mutta jotkut asiat pitäisi jättää mielikuvituksen tasolle. Julma jalostustoiminta pitäisi jättää tekemättä ja miettiä edes pikkuisen syvällisemmin, mitä ongelmia asiaan liittyy, eikä vain ajatella numeroita pankkitilillä. Ja sitten on niitä tyyppejä, jotka hankkivat käytännössä villin hybridin perehtymättä asiaan ("kun se nyt vaan on niin siisti ja sopii sisustukseen") ja sitten pahoittavat mielensä, kun huomaavat, että se ei olekaan mikään syliotus. Kissahan siinä kärsii, kun omistajat alkaa pelätä sitä ja turhautuu. Huoh, ahneus ja ihmisluonto.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri niin, jotkut asiat pitää jättää vain ajatuksen tasolle. En kyllä käsitä miksi kukaan haluisi villin hybridin, joka kusee kaikki paikat ja aina pitäisi olla jokseenkin varuillaan.

      Poista
  8. Hybridit on kinkkinen juttu. Esim. nykyajan bengaleissa, ainakin Suomessa, on ymmärtääkseni enää tosi vähän villikissaa mukana ja luonnekin on erinomainen lemmikiksi. F1-sukupolvi ja sitä lähellä olevat taasen taitavat juurikin olla niitä, joiden kanssa on eniten ongelmia ja jos oikein muistan, ulkomailla on erikseen joku turvakotikin korkea% kissahybrideille. Savannah-kissaa olen monesti ihastellut youtubessa ja kyseisellä kissalla (olikohan F4 tai F5) on erinomainen lemmikkiluonne. Jalostus on tosiaan kuitenkin arveluttavaa. :/ Keskenmenot ja muut riskit ei ole ollenkaan hyvä juttu ja mietityttää mitä niille F1-F3 -sukupolven hybrideille käy. Olen vähän kiikunkaakun tämän aiheen kanssa. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo mäkin oon lukenut siitä hybriditurvakodista, itse asiassa yritin etsiä siitä juttuakin mutta löysin vaan tuon The Wildcat Sanctuaryn, mutta se ei kuitenkaan tainnut olla tuo..

      Mä en vaan voi olla ajattelematta sitä menneisyyttä bengaleiden tapauksessa, vaikka tämänhetkinen tila varsinkin Suomessa olisikin ihan ok.

      Poista
  9. Täytyy sanoa että olen kyllä ihannoinut esimerkiksi Savannahien ulkonäköä, mutta tätä jalostusmenetelmää en oikein hyväksy. Jos luontoäiti ei ole tarkoittanut että nämä eri alalajit yhdistyvät niin ei se oikein toimi ihmisen pakottamanakaan, sillä kuten kirjoititkin, kuolemia tulee jossain vaiheessa aivan varmasti. Hienoa että kirjoitit aiheesta, tuntuu että varsinkin Savannahia ihannoivat ihmiset eivät tiedä tästä "kasvatuksesta" juuri mitään, vaan haluavat kyseisen kissan sen perusteella että on hienoa omistaa puoliksi villikissa. Sehän se, erilaisuuden tavoitteleminen lemmikeissä menee joskus hyvinkin paljon yli ymmärrykseni..

    Bengalieta vastaan en itsekään ole niin paljoa kuin muita hybridejä, sillä nykyäänhän koko rotu on (ainakin oman käsitykseni mukaan) lähempänä tavallista kotikissaa kuin villikissaa. Tokihan sekin riippuu sitten sukupolvesta mutta näin yleisesti ottaen. En kyllä siltikään ottaisi lemmikiksi, ihan "normaalit" kissarodut kelpaavat oikein hyvin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! Vaikutat olevan hyvinkin pitkälle samoilla kannoilla muiden tähän asti kommentoineiden kanssa. :)

      Poista
  10. Itse törmäsin Pinterestissä Savannah-kissoihin ja näytin miehelle. Hän alkoi haaveilemaan siitä, mutta onneksi mä oon meistä se joka sanoo viimeisen sanan näihin asioihin. Uskomattoman sulosiahan ne on, siihen se mieskin ihastui. Ja kokoon. Mutta antaa miehen haaveilla, haaveissahan kaikki on sallittua. :) Mutta en ikinä haluaisi lemmikkiä, jonka lähtökohdat ovat tuollaiset... :(

    Poden nykyisin jo melkein huonoa omaatuntoa kun haaveilen rotukissasta, kun on niin paljon kodittomia kissoja eläinsuojeluyhdistyksillä. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, taitaa olla aika yleistä, että naisella on viimeinen sana kissa-asioissa.. ;D

      Poista
  11. En ole aikaisemmin tällaiseen törmännyt, hyvä että kirjoitit aiheesta. Mielestäni kissaihmisten pitäisi äänestää moista touhua olemalla hankkimatta näin risteytettyjä kissoja. Luulen, että suurin osa ei kuitenkaan tiedä näistä touhuista mitään. Todellä pönttö eläin on ihminen, joka haluaa aina vaan enemmän puuttua luonnon juttuihin...

    VastaaPoista
  12. Kuvottavaa meininkiä, muka eläinrakkaat ihmiset tekee omia mengelen kokeitaan ja toiset idiootit ihastuu tuotoksiin. Ihminen on vaan niin moraaliton olio, ettei toista löydy mistään muusta lajista.

    Aika uskomaton on kyllä se, että minä - aktiivinen Animal Planetin katselija - tiedän sitä kautta rodut savannah ja muchkin mutta en silti tiedä niiden historista mitään. Siitä kun ei puhuta. Kiitos siis tästä kirjoituksesta, valistus on paikallaan asian tiimoilta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan - näistä asioista ei vain puhuta, vaan pitäisi itse osata ottaa selvää..

      Poista
  13. Olen aiemminkin lueskellut hybridiroduista ja minusta niiden jalostus on suoraan sanottuna idioottimaista ja turhaa eksoottisuuden tavoittelua.
    Bengaleista sen verran, että mielestäni ne ovat hyvin kauniita kissoja, mutta en niiden taustan takia hankkisi sellaista. Kissaliiton sivuilla kerrottiin, että bengali kehitettiin kesykissojen geeniperimän laajentamsen takia, mutta miten ihmeessä rodun luominen laajentaa geeniperimää, kun kyseisiä "uusia kissoja" risteytetään vain keskenään? Bengaleita ei kuitenkaan saa risteyttää muiden rotujen kanssa (vai saako?), jonka avulla koko kesykissakannan geeniperimä laajenisi, ei ainoastaan bengalien perimä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä luin tätä juttua varten myös sen bengalin esittelyn Kissaliiton sivuilta, ja meinasin ensin käsitellä tässä myös tuota mainitsemaasi kohtaa tekstiä.. Tuo geenipoolin laajeneminen on ihan puppua, kun eihän se tosiaan edes koske muita rotuja kuin bengalia (ja ehkä jotain marginaalirotuja, joissa on bengaliperimää, niitä löytyy esim. tuosta Wikipedian hybridilistauksesta), ja veikkaanpa että ei se bengali ole geenipooliltaan yhtään sen laajempi verrattuna peruskesykissaan. Mulle tuli siitä lauseesta sellainen olo, että on yritetty keksiä väkipakolla perusteluja yhdistelmälle.. :/

      Poista
  14. Huomasin tämän postauksen vasta nyt.
    En sano että bengali olisi mitenkään eettisin rotu jalostuksen kannalta, mutta kuitenkin näistä mainitsemistasi hybrideistä varmasti "eettisin" siinä mielessä, että Aasian leopardikissa ja kotikissa voivat satunnaisesti lisääntyä luonnossa jopa vapaaehtoisesti toisin kuin servaali ja kotikissa, jotka eivät missään nimessä parittelisi luonnossa vaan ne on pakotettu lisääntymään ja todennäköisesti kotikissa jää siinä hommassa kakkoseksi ja usein jopa kuolee koska kokoero on niin valtava. Hedelmällisyydestä myös sen verran että savannahin geenipoolin laajenemisee tarvitaan aina enemmän villikissaverta kun bengalin.

    Bengalia ollaan muuten nyt viemässä CFA:n. Ymmärsin että standardin luominen on enää kiinni vain kasvattajien erimielisyyksistä mitä asioita tulisi korostaa ja mitä ei.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo risteytymisen epäonnistuminen ei valitettavasti vain ole se ainoa asia mikä hybrideissä mättää. Ihan sama vaikka joskus harvoin luonnossa risteytyisivätkin, mutta kun ihminen siihen sekaantuu niin kyllä siitä vaan seuraa ongelmia. Mä näen myös tuon selityksen geenipoolien yhdistämisestä ja sitä kautta kissaleukemian vähenemisestä aika ontuvana, koska sehän tarkoittaisi sitten sitä, että bengali pitäisi risteyttää joka rotuun, minkä en usko saavan kovinkaan vankkaa kannatusta muiden vakiintuneiden rotujen yhteydessä.

      Kyllä mäkin toki olen sitä mieltä että bengalilla nämä ongelmat ovat hybrideistä sieltä lievemmästä päästä, ja jos joku nyt väen vängällä jonkin hybridin haluaa, niin toivon että se olisi juuri bengali.

      Poista
    2. Bengaliahan on aikoinaan risteytetty ainakin abessinialaisen, egyptin maun, siamilaisen ja burman kanssa. Tosin nykyään yhdistäminen muuhun rotuun on kiellettyä, vaikka jotkut ulkomaankasvattajat tätä outcrossingia harrastavatkin... Jos puhutaan eläinten jalostamisesta ylipäätään niin siihen liittyy aina ihmisen sekaantuminen asiaan. Kaikista eettisintähän olisi olla omistamatta yhtään mitään lemmikkiä.

      En näe hybiriditehtailua hyvänä asiana, mutta en myöskään pidä tiettyjen rotujen extremejalostusta yhtään sen parempana asiana. Onneksi oma rotu on kuitenkin sellainen, ettei esim ulkonäköasioissa olla menty niin pitkälle, että kissan on vaikea elää ja olla.

      En vain pitänyt tästä tekstistä koska koin sen bengalin mustamaalaamiseksi. Bengalia kun ei ihan noin "mustavalkoisesti" voi verrata muihin mainitsemiisi hybridirotuihin.

      Mutta hyvä että aihe on herättänyt keskustelua :)

      Poista
    3. Olen pahoillani että koit tekstin bengalin mustamaalaamiseksi, mutta mun mielestä olisi ollut väärin jättää se poiskaan, koska sekin on hybridi. En kuitenkaan ymmärrä, miksi koit tekstin mustavalkoisena, sillä viimeisessä kappaleessahan toin lieventävinä asianhaaroina esille juurikin nuo sunkin kommentoimat seikat, eli lajien pienemmän kokoeron ja luonnossa risteytymisen.

      Sanottakoon myös, että sain tämän tekstin myötä lokaa niskaan juurikin tuon vikan kappaleen vuoksi, koska miten voi pitää bengalia parempana kuin muita hybridejä..? Ikinä ei näemmä voi miellyttää kaikkia. Mutta tuo kommentti tulikin henkilöltä, joka laittoi bengalit ja savannahit samaan kastiin.. Ja samassa keskustelussa vedettiin mukaan myös lemmikkien pito yleisesti, mikä on mun mielestä jo vähän naurettavaa.

      Poista
    4. Ja siis tuo yllä viittaamani kommentti tuli Facebookissa eräässä kissaryhmässä, johon tämä teksti on linkattu.

      Poista
    5. Joo sori avautuminen ja hieman hyökkäävä asenne omalta osaltani. "Laput silmillä" luin ehkä vain noita tiettyjä kohtia ja ehkä otin vähän liian henkkoht tämän jutun koska kyse oli omasta rodusta ja se herättää aina tunteita :P Näistä hybridikissoista oli juuri muutama päivä sitten juttua myös bengalien omilla sivuilla ja sielläkin heräsi jonkin verran keskustelua eettisyydestä. Vertailtiin siis eri hybridirotuja ja niiden jalostamista.

      Poista
    6. Ymmärrän, että tämä aihe saa aikaan voimakkaita tunteita jos kyseessä on oma rotu. :D

      Poista
  15. Vielä lisäystä edelliseen kommenttiini kun meinasi savu nousta korvista ;)
    Siis huom, luonnonvaraiset risteytykset ja geneettinen yhteensopivuus:

    Aasian leopardikissan (Asian Leopard Cat, eli ALC) ja kesykissan luonnonvaraisista risteytyksistä, ilman ihmisen vaikutusta, on mainintoja historiassa ainakin 1800-luvulta asti. Tämä luonnonvarainen kissa (Felis Bengalensis) on niitä harvoja, jotka ovat geneettisesti yhteensopiva kesykissan (Felis Domesticus) kanssa. Bengali ei siis ole ihmisen itsekkäiden oikkujen tulos.

    Ensimmäistä kertaa kesykissan ja Aasian leopardikissan risteytti Jean Sugden Mill, Arizonassa, USA:ssa 1965. Hän teki erään tutkijan kanssa yhteistyötä tarkoituksena kesykissan ja leopardikissan geenien yhdistämisen avulla mm. parantaa kesykissan vastustuskykyä kissaleukemiaa vastaan. Jean Mill aloitti järjestelmällisen kasvatuksen 1970-luvulla päämääränään jalostaa bengalista
    oma rotunsa.

    VastaaPoista
  16. Savu nousee korvista kun luen näitä bengali-juttuja. Itselläni on ollut kissoja yli 30 vuotta ja bengali on ehdottomasti upein, älykkäin ja paras rotu.

    Mika, 45 V

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ymmärrä, miten tästä tekstistä saa sellaisen käsityksen, että mielestäni bengalit eivät ole upeita tai älykkäitä. Tämän tekstin pointtina oli vain tuoda esiin hybridirotujen taustalla olevat epäeettiset asianhaarat, joiden vuoksi tietynlaisen moraalin omaavat ihmiset eivät halua tällaista toimintaa tukea. Ihan ymmärrettävää, että otit tämän henkilökohtaisesti kun kerran kyseisen rodun edustajia omistat, mutta sivuutatko aivan tyystin sen, miten rotu on luotu? Niin kauan kuin sunlaisia ihmisiä on olemassa niin tulee olemaan hybridejä sun muita erikoisuuksia, joissa eläimen hyvinvointia ei ole ajateltu loppuun asti (esim. rakenteellisesti poikkeavat rodut). Pitäisi ajatella vähän omaa napaa ja omaa kissaa pidemmälle: mitä joku muu on menettänyt, että sä olet saanut tietynlaisen kissan, koska sellainen on vaan pakko saada?

      Kuten jo olen tainnut aikaisemmissa kommenteissa todeta, bengalin suhteen maito on jo kaatunut lattialle kun rotu on jo niin vakiintunut, ja että se on näistä hybrideistä pienin paha. Toisin on esimerkiksi savannahin ja caracatin tapauksessa, jotka eivät ole vielä samalla tavalla vakiintuneita rotuja. Jos ihmiset äänestäisi jaloillaan ja valitsisivat eettisemmän rodun, niin hybridien tarjontakin vähenisi!

      Poista