torstai 10. syyskuuta 2015

Asiaa Jadesta

Sain toukokuussa Riiviöpoika-postaukseen anonyymin kommentin, joka muistutti siitä, että mun on pitänyt kirjoittaa kattava postaus Jadesta. Voitte käydä lukaisemassa kommentin ja mun vastauksen siihen jos haluatte, mutta käytännössä joku anonyymi (koska eihän tämmöstä nyt omalla nimimerkillä ikinä kirjoiteta) oli huolestunut siitä, millaista Jaden elämä on kahden kollin kanssa. Kommentoin aika kattavasti takaisin tuolloin, mutta ajattelin silti kirjoittaa aiheesta ihan omankin postauksensa vähän laajemmin, kun se oli ollut muutenkin suunnitteilla. Tämä postaus on ollut kauan luonnoksissa, sillä mietin pitkään haluanko julkaista sitä henkilökohtaisen luonteen takia ja myös sen takia, että en koe että mulla olisi mitään selitettävää lukijoille tästä aiheesta. Nyt sain kuitenkin toisen anonyymikommentin (samalta henkilöltä varmaankin) samasta aiheesta edelliseen videopostaukseen, joten pakko kai se on tämä julkaista. Enjoy.

IMG_1725

Jadeahan näyttelee selvästi sivuosaa blogissa, mutta mainitsemani kommentin perusteella tuli selväksi, että blogikirjoittelun perusteella on mahdollista olettaa Jaden olevan kakkospallilla myös blogin ulkopuolella. Olin odottanut, että joku (anonyyminä, tietenkin) tarttuisi nimenomaan siihen, miksi Jadea ei näy blogissa yhtä paljon kuin abinoita. Eipä tuo kiusaamisesta huolestuminen kaukana siitä ole. Itseasiassa se on vielä pahempi, kun siinä kyseenalaistetaan mun kyky turvata meidän kaikkien kolmen kissan hyvinvointi ja valmius tehdä asialle jotain tarpeen vaatiessa. Ja siis kyllä mä olen miettinyt jo kauan ennen tätäkin että miten toimitaan, jos joskus kissojen kemioiden takia pitää luopua jostakusta. Siihenkin on selvä suunnitelma, mutta ei sille nyt (eikä välttämättä koskaan) ole käyttöä.

Totta kai toimenpiteisiin ryhdyttäisiin, jos aihetta olisi. Keväällä tuli paljon kirjoitettua blogiin kissojen välisistä suhteista erityisesti siksi, että meille tuli laumaan yksi kissa lisää. Se tietysti laittaa pakan sekaisin ja ymmärrettävästi yhteenottoja tapahtui sen vuoksi huhtikuussa enemmän, mutta ne ovat jo kauan sitten laantuneet. Oman lisänsä meidän laumaan tuo Hugon kollittelu. Hugon uhittelujaksot tulee aalloittain, eli ei se koko ajan ole pomottamassa muita, tosin  nykyään se pomottaakin vain Viktoria. Viktor ei vielä kollittele, ja toivottavasti Hugo on palliton siihen mennessä kun Viktor alkaa osoittaa sukukypsyyden merkkejä. Mua nimittäin huolestuttaa kahden leikkaamattoman kollin yhteenotot ja muut mahdolliset ongelmat paljon enemmän kuin se, että kaksi poikaa härnäisi Jadea silloin tällöin.

Viktor yrittää välillä kutsua Jadea leikkeihin, mutta Jade ei anna sille edes mahdollisuutta. Jadella meni varsinkin alkuun hermot aika usein pelkästään siitä, että Viktor katsoi neitiin päin. Musta tuntuu että Jade on saanut kunnon traumat Hugon lähentely-yrityksistä ja pomotuksista, ettei se enää luota muihin kissoihin kunnolla, sillä ennen Hugon kollitteluahan Jade oli ihan fine Hugon kanssa, ne makoilivat yhdessä aika lähekkäin esimerkiksi. Nykyään Jade kyllä sietää poikia lähellään, mutta jos pojat yrittävät ottaa enemmän kontaktia Jadeen niin neidillä palaa käpy.

Lisämutkia matkaan on nyt tuonut Jaden tassuvaiva ja sen edellyttämä viikkoja kestävä eristäminen. Heti kun pojat näkee että Jade tulee makkarista, niin ne on nenä kiinni perseessä. Se on ihan ymmärrettävää, että pojat on kiinnostuneita kun kaveri on ollut kauan oven takana. Viktor myös haluaa muistuttaa Jadelle, että se on pomo, joten se on ottanut neitiä pari kertaa niskasta kiinni. Ei se Jade kuulkaas siitä rikkoudu fyysisesti eikä henkisestikään. Viktor on myös yrittänyt kutsua Jadea nyt parin viikon sisään enemmän ja innokkaammin leikkiin silloin kun Jade on päässyt makkarista. Varmasti jonkin aikaa kestää että Viktorin into taas laantuu, mutta ei sen takia kyllä Jaden vointia tarvitse voivotella.

Miksi Jadea sitten näkyy vähemmän blogissa (paitsi viime aikoina sairastelujuttujen vuoksi)? Siihen löytyy hyvinkin yksinkertainen vastaus. Jade on rauhallisempi kissa duracell-pupupoikiin verrattuna, minkä lisäksi Jade ei vaan yksinkertaisesti tykkää kamerasta kovinkaan paljoa. Se lopettaa kaiken hauskan tekemisen heti kun se näkee kameran. Jade ei tykkää varsinkaan salamasta. Se siitä sitten.

 photo separator_zps3c2a8047.png

Oikeasti asia on aivan päinvastoin, sillä mun ja Jaden välinen suhde on nimittäin paljon syvempi kuin mun ja poikien välinen. Rakastan kyllä kaikkia ihan äärettömän paljon, mutta Jaden kohdalla siinä on semmoinen tietty lisävivahde, jota en oikein osaa kunnolla pukea sanoiksi. Kun on kokenut niin paljon ikäviä asioita yhdessä ja joutunut tuntemaan menettämisen pelkoa, niin se ei vain ole enää sama asia. Toisaalta toivoisin ettei näin olisi, sillä varsinkin viimeisen puolen vuoden aikana on ollut raskasta, kun on saanut pelätä munuaisjuttujen suhteen ja sitten tuli vielä tämä akillesjänteen revähdyskin. Tästäkin aiheesta saisin vaikka kokonaisen postauksen aikaiseksi, mutta tyydyn nyt vain toteamaan, että you don't know the half of it..

Kapish? :)

18 kommenttia:

  1. Aika jännää toisaalta, että itselleni ei ole ollenkaan tullut sellainen olo että Jade olisi jotenkin "kakkospallilla" - ottaen huomioon että useimmiten melkein jokaisessa postauksessasi varmaan vilahtaa Jaden nimi edes kerran.

    On muuten mielenkiintoista, että Jadessa on aika paljon tämän tekstin perusteella samaa kuin meidän Ellassa - kumpikin ovat menettäneet jollain tapaa luottamuksen toisiin kissoihin, meillä syy on ollut tosin hieman eri kuin mikä teillä (Onnin agressiivisuudeksi tulkittu käytös, joka johtui pelkästään siitä että Onni ei aiemmin osannut kissankieltä - noh, yhtään. Voi kuvitella että ongelmia tulee kun toinen kissa ei ymmärrä kissaa-puhumatonta-kissaa ja kyseinen tapaus ei myöskään ymmärrä toisten kissojen eleitä).

    Toisaalta, jos monella tapaa miettii, niin etenkään blogin kannalta Ella ei todellakaan ole meillä millään "kakkospallilla" - normaalisti (nyt Ruskan pentujen kohdalla tietysti jäänyt varjoon) kyseinen kissa on blogissani kaikista eniten esillä. Ruskasta yritän tehdä juttua aina kun jaksan - se on tosin meidän kissoista kaikista ärsyttävin kuvattava (=ei ole pennusta saakka tottunut jatkuvaan kuvattavana oloon, joten ei poseeraa meidän muiden kissojen lailla), mutta toisaalta niin älyttömän nätti kissa että sitä on kiva kuvata - etenkin kun tykkään välillä panostaa oikein kauniisiin kissakuviin. Onni taas ei mielestäni ole mikään kuvauksellisin tapaus meidän blogiin, joten se jää kaikista eniten taka-alalle, Ruskan takia tosin ollut myös aika-ajoin esillä.

    Aina, kaikenlaisia blogia lukiessa, pitäisi kyllä todellakin pyrkiä muistamaan että se minkä siellä näkee, on usein vain hyvin, hyvin pieni pala koko totuudesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on täysin ymmärrettävää, että ongelmia tulee jos joku kissa ei osaa kissan kieltä! Meillä Jaden kyllä sitä pitäisi osata, mutta se vaan näkee poikien toimissa aina jotain taka-ajatuksia, haha. :D

      Joillain ihmisillä on varmaan itsellään niin sisällötön elämä, että pitää keksiä olematonta sisältöä muiden elämään, huoh.

      Poista
  2. Ihmettelen miten jotkut tekee tuollaisia johtopäätöksiä toisten elämästä pelkkien blogipostausten perusteella. Tottakai välillä on enemmän kerrottavaa jostain toisesta lemmikistä kuin toisesta, eikä se kerro mitään siitä miten huomio blogin ulkopuolella eläinten välillä jakautuu. Luulisi tämän olevan ihan kaikille selvää, mutta ei ilmeisesti ole. En minäkään laske kuinka monta kissapostausta ja kuinka monta koirapostausta on tullut tehtyä, vaikka Inu ja Sora on ihan yhtä tärkeitä! Ei ne katsos itse käy lukemassa ja mieti tykkääkö mamma nyt varmasti molemmista, kun se on niille ihan selvää. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä! Mä pidän vähän lukua siitä, miten kukin kissa esiintyy blogissa, mutten koskaan ole joutunut tietoisesti tekemään asialle mitään. Jos postauksessa on kuva tietystä kissasta, laitan siihen kissan tunnisteen joten siitä voi jo päätellä, miten kissat on esillä blogissa. Tietystikään se ei kerro kuvien määrää (sanomattakin selvää, että pojista kuvia on enemmän), mutta kumminkin. Ja kuten näkyy niin Hugo ja Jade on aina tasoissa lukemissa. Nuo tunnisteet on muuten niin tarpeettomia, koska kuka lähtee etsimään jotain tiettyä postausta kissan nimellä kun postauksia on niin paljon ja tarkempiakin tunnisteita on, joten olen keksinyt niille tällaisen oman merkityksen! :D

      Poista
  3. Ihmeellistä miten ihmiset ei ymmärrä, että näissä blogeissa ei näy kuin pieni pintaraapaisu siitä mitä kodeissa tapahtuu. Toivottavasti tämän kirjoituksen jälkeen sekin anonyymi saa rauhan mielelleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan, että saa rauhan.. Ei kyllä näemmä saanut silloin toukokuussa kun kommentoin sille takaisin, kun piti uudelleen vielä ilmaista huoltansa.

      Poista
  4. Hei Jade, minä tiedän että sinulla on hyvä koti. Ja kyllä sä talon kuningattena pärjäät poikien kanssa ihan varmasti. Ja pojat tunkee tytön pepulle vaikka ne olisi leikattujakin (Max ainakin) ja silloin vain pitää vähän mulkaista tai jopa huitaista sinne päin, niin johan kaikkoaa ;) - Pepsi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja kuvittele Pepsi, se kommentoija kehtasi vieläpä sanoa mua pieneksi! Minä, 5,5 kiloinen tyttö muka pieni? Hah! -Jade

      Poista
  5. Mulla oli ihan samaa hommaa, mutta se tuli tosin Facebookin puolella ihan tutulta ihmiseltä joka ei ole kuin kerran nähnyt Misun livenä. :D Eli sitä voivoteltiin kun muutin persialaisten kanssa Ouluun ja luonnollisesti Misu jäi äitin luokse. Siihenkin oli vielä yksinkertaisempi syy miksei Misua näkynyt blogissa kuten ennen... se ei asu edes samalla paikkakunnalla. :D Vaikea alkaa repimään postauksia ilman kuvituksia ja muutenkaan kertoa Misusta mitään kun ei näe sitä kuin suunnilleen kerran tai pari kuukaudessa. :D Muistelen, että myös joku anonyymikin siitä huolestuneena muutaman kerran jätti kommenttia, mutta selitettyäni postauksessa kummaltakin tyypiltä jäi kommentit sikseen. :) Toivottavasti tässäkin tapauksessa käy niin!
    xoxo Mella

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistan kun kerroit tosta! Että ihmiset jaksaa koittaa puuttua muiden asioihin, joista niillä ei oo mitään käsitystä..

      Poista
  6. Ihmiset unohtavat helposti ettei blogissa näy koko elämä. Se on ymmärrettävää että jos toiset kissat on helpompia kuvata ja ne touhuavat enemmän, niin ne on blogissa esillä enemmän. :D Itse yritän suurin piirtein tehdä kummastakin saman verran postauksia. Ja meillä tapahtuu paljon sellasta mistä ei edes blogissa mainita, kun ne kaikista hassuimmat jutut yleensä tapahtuu yöllä kun ei ole puhelinta/kameraa lähellä. :D

    Niin ja pakko lisätä että en ole ainakaan saanut kuvaa että Jade olisi toisarvoisessa asemassa, vaan nimen omaan että kaikki ovat samalla viivalla. Se on jännä miten ennakko-odotukset vaikuttavat sisäänlukutaitoon jollain ihmisillä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on niin totta, että hassuimmat jutut ei päädy blogiin asti kun kamera ei oo iskuvalmiudessa! Tässä blogissa on muutenkin tosi vähän "spontaaneja" kuvia, sillä mulla on kamera aina laatikossa ja kun sitä menee hakemaan niin tilanne on siinä vaiheessa jo ohi. Oikeastaan enää en edes vaivaudu yrittämään, nykyään otan suoraan puhelimen ja sillä videokuvaa, jolloin todennäköisyys saada edes jotain materiaalia on suurempi! :D Jadekaan ei ujostele puhelimen kameraa ollenkaan, mikä on hyvä! :)

      Poista
  7. No voi herranjestas taas, kyllä on ihmisillä tylsä elämä kun pitää alkaa blogikirjoituksista laskemaan että kuka saa huomiota ja kuka ei. Varmaan olisi oikeastikin parempia kohteita puuttua kissojen kohtaloon kuin teidän kuvista päätellen selvästi hyvinvoivat kissat. Hohhoijaa. Meilläkin Eppu esiintyy blogissa vähemmän kuin Mauno, kai se on jotenkin syrjitty... eikun ei, se vaan on vaikeampi kuvata. Syrjitään siis karvanvärin vuoksi. Maunokin alistaa ja astuu - eikä Eppu ymmärrä oikeuksiaan kun nauttii vaan hieronnasta... ja mitä kaikkea kamalaa tapahtuukaan blogiverhojen takana. Nytkin Eppu huutaa nälkää, eli ihan varmasti rääkätään kissaa ja pidetään nälässä - tosin kipossa kyllä on ruokaa... Karavaani kulkee, koirat haukkuu ja kissat maukuu, ainakin meillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotkut taitaa vaan haluta nähdä negatiivista joka asiassa.. Viktor on myös sellainen, että se ei hirveästi välitä Hugon astumisyrityksistä, paitsi sitten jos se jatkuu tarpeeksi kauan, jolloin Vik alkaa puremaan Hugoa joka paikasta ja alkaa painiottelu. Ja Hugo häviää ne aina. :D

      Poista
  8. Onpa omituinen kommentti.. Ei ole ainakaan itselle tullut yhtään sellaista kuvaa, että Jade olisi jotenkin vähemmän tärkeä kissa blogin perusteella. Meilläkin tulee varmaan enemmän kirjoitettua Ilmosta, mutta se on ihan luontevaa, kun kissa touhuaa niin paljon enemmän kuin veljensä. Roope taas on enimmäkseen tosi kiltti ja rauhallinen, jotka ovat arkielämässä ihania ominaisuuksia, mutta joiden takia Roopesta ei välttämättä tule kirjoitettua blogiin niin paljon.

    Olen myös tykännyt lukea postauksiasi kissojen välien kehittymisestä, enkä ole kyllä ollut tippaakaan huolissani, etteikö noita tilanteita hoideta siellä kissoille parhaalla mahdollisella tavalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin oon alkanut arvostamaan Jaden rauhallisuutta ihan eri tavalla riiviö-Viktorin tulon jälkeen. Viktoria saa olla koko ajan komentamassa!

      Mä tykkään myös kirjoittaa kissojen välisistä suhteista, mutta nämä anonyymikommentit kyllä vähän syö intoa tehdä sitä vastaisuudessa, jos niistä suhteista ei saa löytyä pienintäkään negatiivista aspektia..

      Poista
  9. Kissojen väliset suhteet ei ole niin yksiselitteisiä. :D Minusta esim. mitä edellisessä videossa näyi Jaden ja poikien kanssakäyntiä, ei Jade ollut mitenkään ahdistunut siitä, että pojat seurasi sitä. Se vain halusi omaa rauhaa ja pojat kunnioittivat sitä, vaikka seurasivatkin. Ihan yhtä helposti ne olisivat voineet seurata Jadea sen piilopaikkaan eikä jäädä ulkopuolelle.

    Meilläkään ei ole kissojen välit "perfecto", vaan tytöt pomottelee Rakua herkästi ja Raku taasen välillä "kiusaa" tyttöjä kun haluaisi välillä leikkiä niiden kanssa, vaikka tytöt ei haluaisi sen kanssa. Sen jälkeen kun Rakulla ja Haikulla tulehtui pahasti välit vähän Noran tulon jälkeen, olen pitänyt tämmöisiä kiusaamisia lievinä, sillä kiukutteluista ja kiusaamisista huolimatta kissat ovat ystäviä keskenään. Ystävyys tulee varsinaisesti esiin lähinnä ruoka-aikaan pesujen ja lyhyiden leikkihetkien muodossa, mutta muissakaan tilanteissa ei ole sitä fyysistä jännitystä läsnä mitä oli silloin aikoinaan ennen kuin saatiin välit taas kuntoon. Toki kuitenkin tarkkailen aina, ettei tilanteet äidy liian ahdistaviksi ja muistan kehua hyvästä käytöksestä. :) Sen olen huomannut, että Rakun osalta kiusaamista on lähinnä silloin kun sillä on liikaa purkamatonta energiaa (toisin sanoa kun toinen kissa juoksee ohi, Raku lähtee perään eikä osaa lopettaa, vaikka toinen murinalla käskee pysymään kauempana jahdin loputtua). Haiku taasen vihoittelee Rakulle eritoten silloin kun se on ärtynyt nälän vuoksi. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Keittiön pöydän alus (=tuolit) on vähän niin kuin Jaden turvapaikka, ja sen takia yksi tuoli onkin tuolla lailla "auki", että Jade pääsee sinne jos se haluaa olla yksikseen. Joskus Viktor seuraa sinne, mutta aika hyvin Jaden tassu viuhuu jo siinä vaiheessa kun joku kärkkyy tuolien alla, haha. :D

      Meillä kissat on aina tosi hyvää pataa aamuisin ruoka-aikaan (ennen ruuan saamista), molemmat pojat nenuttee Jaden kanssa (yleensä useamman kerran viikossa) ja Jade ei oo moksiskaan. Mäkin aina kehun kovasti, jos Viktor on nätisti Jaden lähellä. Vielä kun saisi Jaden uskomaan, että kyllä se pikkuriiviö osaa olla ihan kiltti poikakin. Viktor tekee myös tuota samaa kuin Raku, eli jos Jade ottaa juoksaskelia niin Viktor lähtee usein perään - Jade ei tykkää siitä ollenkaan.

      Poista