keskiviikko 28. lokakuuta 2015

Viktorin maailmanvalloitusretki

Kun Sanna-Leena kysyi saako hän Viktorin lainaan Ruotsiin näyttelymatkalle sanoin, että saat, kunhan mä saan vastavuoroisesti mun blogiin raportin matkasta. Tässäpä se nyt tulee!

 photo separator_zps3c2a8047.png

Kun autossa on 5 itämaista, 3 ocicattia, 1 american curl ja 1 abessinialainen, kuinka suurella todennäköisyydellä se on juuri se aby joka huutaa suurimmalla äänellä?

Viktor todisti tämän yhtälön mahdolliseksi karjumalla kitarisat lepattaen seurueemme minibussin kaahatessa rajoitinta vastaan Turun motarilla. Laivaan oli kiire ja yksi stoppi vielä edessä Paimiossa.

Onneksi Viktor ei ole yhtä sinnikäs kuin iso-iso-enonsa Kossi, joka voi karjua koko matkan Helsingistä Ouluun ja takaisin. Viktor luovutti jo noin sadan kilometrin jälkeen, ja tämä toistui myös loppumatkan ajan.

Turussa kurvasimme sisään Baltic Princess -laivaan, josta Viktorille ja minulle olikin varattu privaattihytti. Viktor kiersi nopeasti hytin ympäri, testasi vessan akustiikkaa (mainio) ja sängyn pehmoisuutta (välttelevä). Viktorin vastalauseiden mukaan myös ruokahuollossa olisi ollut korjaamista, ei vastannut iltaruoka ollenkaan hehkutusta laivan loppumattomasta buffet-pöydästä. Yöksi se kellahti jalkojeni viereen nukkumaan.

Aamulla kellon soidessa hyttisängyn peitteiden keskeltä löytyi varsin vastentahtoisesti heräilevä herraskissa, silmät sikkuralla se yritti vielä viestittää, että mitäs jos jatkettaisiin unia. Ruokakassin kahahdus toi vipinää kinttuihin ja pika-aamiaisen jälkeen Viktor kömpi ihan itse koppaan. Tosin kun luukku lävähti hanurin takana kiinni piti taas protestoida.

Ajomatka Tukholmasta Malmöön on pitkä, ja sadan kilometrin huudon jälkeen Viktor vietti sen lähinnä boksissaan nukkuen. Kolmen aikaan retkue saavutti hotellin, ja Viktor pääsi tutustumaan valoisaan hotellihuoneeseen. Huoneen ikkuna, josta avautuu näkymä pääkadulle onkin tuottanut Viktorille paljon hupia.

Perjantaina loppupäivän ohjelmassa oli Viktorilla yleistä löhöilyä ja korvakarvojen trimmausta.

Pönötystä hotellissa.

Oman haasteensa matkaan toi Viktorin ruoka, sain nimittäin pari päivää ennen reissua tietää, että hotellihuoneessa ei ole minkään valtakunnan jääkaappia, ei edes minibaaria. Onneksi tuttavani lainasi minulle pistorasiasta virtansa ammentavan kylmälaukun.

Lauantaina kello pirisi kukonlaulun aikaan ja aikaistetun aamiaisen jälkeen kurvattiin renkaat soikeana näyttelypaikalle, reitti oltiin käyty katsomassa jo edellisenä iltana. WW-veteraanit tiesivät kertoa, että ovenkahvassa on parempi olla roikkumassa ensimmäisten joukossa, ja vaikka mekin lähdimme matkaan niin, että ovet avautuivat juuri kun saavuimme paikan päälle, oli ovilla mittava jono. Se onneksi veti liukkaasti ja pian solahdimme boksien kanssa Malmö Mässan -messukeskuksen pyöröovista sisälle. Ensimmäiseen kuormaan otimme mukaan vain kissan ja sen paperit, joukkojenkuljetusvälineenä koko matkan toiminut Mosse-bussi odotti pihalla loppujen muuttokuormaa muistuttaneen tavaramäärän kanssa.

Sisällä meidät ohjattiin ilmoittautumiseen ja tiskin takana odotti tuttu naama, ruotsinsuomalainen tuomari Sirpa Lindelöf, joka oli ehtinyt jo ensimmäisiä suomalaisia odotella! Matkakumppani Terhi sai oman kissansa vahvistuskirjeen kaivettua ensimmäisenä esiin, joten Viktor oli lopulta Tinka-prinsessan jälkeen virallisesti toinen paikalle saapunut suomalaiskissa.

Terhi ja muu seurue olivat ringissä 20, kun taas Viktorin paikka oli ringissä 23, joka olikin hieman syrjemmässä ja huomattavasti tuota rinkiä rauhallisempi paikka. Suomalaisia oli yhteensä viidessä kokonaisessa ringissä ja vielä muutamassa puolikkaassa norjalaisten ja ruotsalaisten seassa.

Toisena seinänaapurina Viktorilla oli riista Nefe-aby Suomesta ja toisella puolella ihana kilpparibritti.

Kun verhot oli paikoillaan, kissa häkkiin ja avajaisia katsomaan. Avajaiset alkoivat tanhuesityksellä, jonka loppumista ehti pari kertaa jo toivoa sen kestäessä. Tanhuilun jälkeen tuomarit marssivat lavalle kantaen oman maansa lippua. Suomea edustivat Kissaliiton puheenjohtaja ja allround-tuomari Veikko Saarela, allround-tuomari Mira Fonsén ja I, II ja IV -kategorioiden tuomari Kristiina Rautio.

Avajaisten jälkeen alkoivat arvostelut. Kurkkasin miten Viktor pärjää (nukkui) ja painuin tuomarin pöydän äärelle odottamaan.

Ensimmäiseksi arvosteltiin kastraatit. Niiden kohdalla kävi sekaannus, kun eräs tanskalaisnainen toikin paikalle leikkaamattoman kissansa, eikä sitä kastraattia. Kissat kun olivat samanvärisiä abyjä, ja vieläpä sisaruksia. Poika vain oli kastroitu ja tyttö ei. Tuomarin selittäessä arvostelemansa tyttökissan ominaisuuksia tajusi omistaja virheensä ja säntäsi keskeyttämään ja sen jälkeen hakemaan paikalle oikean kissan.

Aikuisten värin paras Erta Alle Molly Moon

S*Tarjei's Deep Water, nuorten luokan tyttövahvistus omistajansa sylissä.

Hei haloo, täällä häkissä on tyl-sää!

Aikuisista leikkaamattomistakin ehti tulla värin paras, ennen kuin oli aika viedä Viktor tuomarinhäkkiin. Siellä se taas protestoi suu ammollaan, kaikki oli ihan tylsää-ää-ää.

Viktorin kilpakumppani oli hienon värinen puolalaissyntyinen Tanskassa asuva nuoriherra, joka esiintyi varsin kokeneen oloisesti.






Rento jätkä tuomarinpöydällä.

Viktor viihtyi myös arvosteltavana, etenkin kun tuomarilla oli hieno huiska mitä sai jahdata, pomppien jopa tuomarin pään päälle. Koska kyseessä oli assistenttikantoinen näyttely, olivat assarit vastuussa myös kissan pitämisestä pöydällä. Tässä Viktorin assistentilla meinasi käydä lapsus, Viktor ehti vaeltaa tuomarin kirjoittaessa seteliä jo pöydän toiselle reunalle, ja takamus nytkähteli siihen malliin, että nanosekunnin päästä olisi kirmannut hän pitkin messuhallin lattioita. Karjaisin penkiltä assarin nimen (tunsin hänet jo ennestään) ja assari ehti napata kiinni kissasta.

Kun syke oli tästä laskenut, vuorossa oli vertailu. Hankalaksi tämän teki se, että kaksikko oli kropan ja turkin laadun suhteen tasaväkiset, mutta Viktorilla oli täydellinen pää ja kilpakumppani-Ricolla täydellinen, jopa uskomaton väri.

Tuomari Petra Snajdrova tutkailee vertaisarvostelussa Viktorin kilpakumppania.

Tuomari Petra Snajdrova sanoi, että hänen sydämensä on menetetty Viktorille, ja hän niin kovasti haluaisi palkita sen, mutta koska abyjen standardi on niin vinksallaan, on hänen standardin mukaan pakko valita Rico EX1-kissaksi ja Viktor sai tuloksen EX2. Tulos oli standardin mukaan täysin oikea, abyt saavat turkin väristä pelkästään 20 pistettä, kun päästä saa vain 15.

Viktorin voittaja Rico Erta Alle*PL

Ensi vuonna tilanne on toinen, Suomesta lähtenyt muutos standardiin hyväksyttiin ja jatkossa päästä saa 25 pistettä ja väristä 15.

Olin tuloksesta hyvin helpottunut, jännittää ei enää tarvinnut ja pystyin keskittymään WW-hulinaan. Juhlittavaa riitti kuitenkin, kanssamatkustajien kissojen napsiessa voittoja. Muun muassa autossa Viktorin vierustoverina matkustanut Tinka-curl oli tuomarin paras, päätyen sunnuntain paneeliin asti.

Sunnuntaina kaikkien kissojen piti olla paikalla, vaikka ohjelmassa oli vain loppukilpailupaneeli, jossa valittiin uudet World Winnerit. Tunnelma yleisössä oli huumaava, ja suomalaiset olivat lippumerensä kanssa niin vaikuttavia, että meitä käskettiin siirtymään, liehuvat liput kun peittivät livekuvaa kuvaavien kameroiden näkyvyyden.

Suomeen tuli lopulta kolme WW-titteliä, sen voitti persialainen, norjalainen metsäkissa ja cornish rex. Eniten titteleitä voitti kotijoukkue Ruotsi ja toiseksi eniten Italia.

Finaalijuhlallisuuksien jälkeen pakattiin kimpsut ja kampsut ja suunnattiin takaisin hotellille. Sieltä hyvin nukutun yön jälkeen aamulla kohti Tukholmaa, ja satama-eksymisen jälkeen vielä ehdittiin jopa Turkua kohden menevään laivaan. Viktor viihdytti aika-ajoin laulullaan, sen verran pontevasti, että kun lopulta saavuimme Viktorin kotipihaan, huokaisi muu seurue kovaäänisesti onnesta.

Raskas reissu oli, ainakin minulle, mutta sitäkin antoisampi. Viktor taas ei paljoa stressannut, abytyyliin se rentoutui niin hotellissa kuin laivassakin aivan reporangaksi.

Tulevat WW:t järjestetään Itävallassa (Wien), Unkarissa (paikka vielä ilmoittamatta, todennäköisesti Budapest) ja vuonna 2018 on vuorossa Suomi (Tampere). Mikäli ei halua odottaa näin pitkään, voi jo huhtikuussa 2016 osallistua Helsingissä Scandinavian Winner -näyttelyyn.

Loppuun kokosin muistilistaa, mitä kannattaa ottaa huomioon kun kissan kanssa matkaa ulkomaille:

- Rokotukset kuntoon ja kissalle EU-passi. Yleisesti ottaen ainakin Rabies-rokote tulee olla voimassa kaikissa Suomen naapurimaissa.
- Erilliset hiekkalaatikot näyttelyyn ja hotelliin. Boksissa yksi hiekkis kulkeutuu kätevästi esim. laivalta hotelliin, mutta 2 päivän näyttelyissä la-iltana ei todellakaan jaksa hiekkistä kiikuttaa takaisin hotellille. Suosittelen erittäin lämpimästi Sturdin kevyitä matkahiekkiksiä.
- Tarpeeksi iso boksi matkahiekkikselle ja pohjalle kroonikkolakanoita. Vahinkojen estämiseksi. Kankaisesta kantokassista holvahtaa iloisesti esim. pissat auton penkeille.
- Hyvä boksinpäällinen suojaksi ja turvaksi. Mikäli ei halua ommella, päällisiä myy mm. Somakiss Ry:n rotupöytä näyttelyissä ja omalla brodeerauksella päällisen voi tilata Moosegrovelta (myyntipöytä myös näyttelyissä paikalla).
- Hotelliin pieni rikkakihveli, matkahiekkiksestä on tosi helppo kaapia hiekat kylpyhuoneen lattialle.
- Hyvää matkaseuraa, kun itse hermoilee, niin kokeneet kaverit pelastavat. Myös silloin, kun näyttelyverhoja ei meinaa löytyä, niin seurueella on ylimääräisiä verhonkappaleita sen verran, että niistä saisi jo kokonaiset. Tosin lopulta ne omatkin verhot löytyy, kylmälaukusta.

 photo separator_zps3c2a8047.png

Eikös kuulostanutkin jännältä reissulta? Pitää varmaan kirjoitella Viktorin matkan jälkeisiä tunnelmia joku päivä blogiin, ja esitellä minkä lahjan Viktor sai WW-näyttelystä mukaansa! Katsoikos kukaan muuten tapahtuman livestreamia? Mä itse vahtasin viime viikonloppuna lähes koko ajan livestreamia, lauantaina vähän vähemmän, mutta sunnuntain paneelin katsoin oikeastaan alusta loppuun. Livestreamia katsellessa harmittelin, että hitsi kun itse en ollut tuolla Viktorin kanssa ja kannustamassa Suomi-kissoja voittoon. Toisaalta tiedän, että mun pää varmaan hajoaisi jos pitäisi matkustaa kissan kanssa ulkomaille.. Onneksi ei ole enää montaa vuotta, että maailmannäyttely järjestetään Suomessa, sinne on ihan pakko päästä!

12 kommenttia:

  1. Olipa hyvä, kattava ja hauska kertomus! Pääsihän Viktor jo paluumatkalla laivan buffettiin? ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä vähän luulen, että ei päässyt.. ;D

      Poista
  2. Kuulostaa olleen hyvä reissu. :)
    Viktor onki tuollanen tuomarin pussaaja. :D Pena vois ottaa vähän oppia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuomarinpussaaja nimenomaan! Tosin Viktor ei kyllä yrittänyt hurmata tuomaria Salossa samalla tavalla, sillä siellä oli miestuomari. :D

      Poista
  3. Täällä katsottiin! :) Minäkään en lauantaina istunut koneella aivan koko päivää, mutta paneeli tuli katsottua kokonaan ja hurrattua suomalaisia voittajia. Se on kyllä myönnettävä, että vuosi sitten juontajana ollut Eric Reijers oli hieman parempi juontamaan kuin tämän vuotiset, mutta kissojenhan takia noitakin kisoja katsotaan. Olen siitä samaa mieltä, että Suomessa järjestettävään WW-näyttelyyn on kyllä päästävä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli mulle ensimmäinen kerta kun seurailin WW:tä, joten mulla ei ole mitään vertailukohtaa.

      Poista
  4. Hieno kirjoitus ja kuulosti kyllä erittäin jännältä. Meilläkin jänniteltiin kotikatsomossa livefiidin ääressä ja harmiteltiin, kun ei itse oltu paikalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä iso reissu pienelle kissalle! :)

      Poista
  5. Mahtava ja kattava kirjoitus! :) On ihan huippua miten rennosti Viktor ottaa tuollaiset uudet tilanteet ja tassut pään päällä -kuva sai hymyilemään leveästi. Ihana poitsu ♥ Tosi hyvä, että standardiin on tulossa muutos, olisi saanut Viktor voittaa, pöh. :D

    Minulla jäikin lauantain striimi katsomatta ja sunnuntaina vilkaisin, mutta en jaksanut kovin kauaa. Mahtavaa, että Tinka-curli pääsi paneeliin asti ja Suomeen tuli WW-voittajia! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viktor oli kyllä niin rentona matkalla, että tuskin se edes muisti kaivata mua, haha! :D Saas nähdä, miten Viktor pärjää ensi vuonna uuden standardin turvin itämaisia vastaan, kun kategoriatkin menee uusiksi.

      Poista
  6. Jee, hyvä Viktor! Mahtavan rento tyyppi! Matka kuulostaa kyllä sellaiselta jota en ikinä tekisi kuin korkeintaan Kiiran kanssa... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mua ei houkuttele tommoset matkat edes Viktorin kanssa, joka tosiaan on rento.. Paitsi autossa, jolloin se tosiaan on aika kovaääninen.. :D

      Poista