perjantai 20. toukokuuta 2016

Paperittomat rotukissat

Mella pyysi mua kirjoittamaan mielipidepostauksen aiheesta paperittomat rotukissat. Alkuun aihe tuntui hieman vaikealta, mutta kun Mellan kanssa keskusteltiin asiasta niin innostuin ja sain aikaiseksi tällaisen tekstin.

Postauksen kuvituksena omia esimerkillisesti kasvatettuja ja rekisterikirjallisia rotukissoja. 

Untitled

Heti alkuun sanon suoraan, että paperittomat rotukissat ei ole ok. Paperiton rotukissa ei ole rotukissa, vaan kotikissa. Tämä ei kuitenkaan missään nimessä tarkoita sitä, että kotikissa olisi kissana ja lemmikkinä vähemmän arvokkaampi kuin rotukissa.

Tästä päästään myös siihen, kuinka hyvin moni näkee kissassaan rotukissan piirteitä, vaikka kyseessä on puhtaasti kotikissa. Varsinkin pitkäkarvaisista kissoista kerrotaan usein niiden olevan ainakin puoliksi norjalaisia metsäkissoja tai maine cooneja. Mulla ainakin herää tällaisissa tapauksissa kysymys, onko se rotukissastatus omistajalle niin tärkeä ja eikö pelkkä kotikissa riitä, jos pitää uskotella kissan olevan jotain, mitä se todennäköisimmin ei ole? Miksi nämä ihmiset ei yksinkertaisesti hanki sitä rotukissaa, jos niin kovasti haluaa nähdä kissassaan jotain tiettyä rotua? Tulee paha mieli kotikissojen puolesta, tuo on jotenkin niin alentuva ajatusmalli suhtautua kotikissoihin.

Untitled

Miten paperittomien rotukissojen kasvattajat sitten perustelevat rekisteröinnin puutetta? Yleensä syyksi ilmoitetaan rekisteröinnin hinta, mutta tosiasiassa pentujen rekisteröinti kuuluu niihin pienimpiin menoeriin pentuetta kasvatettaessa. Pennun rekisteröinti Suomen Kissaliittoon maksaa 34e per pentu. Tietysti lisäkuluja tulee myös Kissaliiton edellyttämistä terveystesteistä pentujen vanhemmille, jotka osittain vaihtelevat rodusta riippuen. Tietysti pitäisi hankkia myös 150e kustantava kasvattajanimi, jota ennen on käyty kasvattajakurssi, joka maksaa muutamia kymppejä (nämä ovat vain kertaluontoisia maksuja). Hinta on silti aika ontuva selitys rekisteröimättä jättämiselle, sillä ruokiin ja hiekkoihin saa menemään reilusti enemmän pätäkkää.

Usein paperittomien rotukissojen taustalta löytyy pentutehtailu. Pennutus tehdään miten sattuu, kissoja ei terveystestata, on vahinkopentueita (esim. isä+tytär-yhdistelmä) tai kissat saavat lisääntyä täysin hallitsemattomasti. Samoin ruokinta ja kissojen muu päivittäinen hoito on mitä luultavimmin retuperällä, kuin myös madotus ja rokottaminen. Tällaisen toiminnan tuloksena voi saada hyvinkin sairaan kissan. Näennäisesti halvempi paperiton rotukissa saattaakin koitua maksamaan uudelle omistajalle moninkertaisesti enemmän eläinlääkärireissujen myötä. On myös mahdollista, että pentujen vanhemmissa ei ole tietoakaan rotukissasta.

Näille "kasvattajille" kissat ovat vain bisnestä, he rahastavat ostajia rotukissastatuksella ja tinkivät kissojen hyvinvoinnista kaikin mahdollisin tavoin maksimoidakseen voittonsa. Toisaalta ei kasvattajanimi ja rekisterikirja automaattisesti takaa täysin asianmukaista toimintaa, vaan aina pitää ottaa tarkkaan selvää pentujen kasvuympäristöstä ja hoidosta sekä kasvattajan kasvatusperiaatteista!

Untitled

Jos ei tarvitse kissalleen rekisterikirjaa, niin miksei sitten ota ihan rehtiä kotikissaa tai maatiaista joko kodittomana tai asianmukaisesti kasvatettuna? Rotukissastatuksella ei ole mitään arvoa, jos haluaa itselleen ensisijaisesti lemmikkikissan ja ystävän, eikä etsi nimenomaan tietynlaista kissaa esimerkiksi luonteen suhteen tai näyttelyitä silmällä pitäen.

Millaisia ajatuksia paperittomat rotukissat herättävät teissä?

37 kommenttia:

  1. Mepä ollaankin Rescue-rotua (paperit on :-))

    VastaaPoista
  2. Itselleni rotukissaa etsiessäni, olin vakaasti sitä meiltä etten koske paperittomiin tai edes ota yhteyttä epäilyttävän halpoihin. Olin kuitenkin etsimässä aikuista kodinvaihtajaa rotuyhdistysten sivuilta.

    Törmäsin ilmoitukseen "2 vuotias siamilainen naaras, paikkakunta x" eikä mitään muuta. Otin yhteyttä ja kissa kuulosti aivan unelmalta, hän myös pohdinnan (oli saanut useita yhteydenottoja) tuumasi että olisimme hyvä kotiehdokas ja pyysi käymään. Väliin mainittakoon että kyseinen ihminen itse kasvatti siamilaisia, mutta tämä yksilö oli hänellä vain sijaiskodissa HESY:n kautta. Tottakai ajattelin että kyseessä on paperillinen siamilainen kun kyseessä on kasvattajakin.

    Paikanpäällä ihastuin kissaan, rakenteellisesti täysi siamilainen, maskit ja kaikki sekä se luonne jonka takia kyseiseen rotuun päädyin. Mutta kyseisellä kissalla ei ollut papereita, joka sai minut heti sävähtämään.

    Mutta mukaan se silti lähti, vaikka kyllä olen jälkeenpäin arponut ja pohdiskellut paperittomuutta. Vaikka en voi olla varma että kissani olisi puhdasrotuinen, ainakin sillä on silti hyvin pitkälti rodunomaisia piirteitä jotka osoittavat että kyllä siinä suurin osa sitä siamilaista on. Esim. naamiogeeninhän pitää tulla molemmilta vanhemmilta.

    Mutta esim. ystävälleni on myyty useilla satasilla mustavalkoinen maatiainen "siinä on siamilaista ja norskia" ja on ihan takuuvarma että kyllä siinä ainakin puolet siamilaista on, naukuuhan se melko usein. Ja siitä hyvästä maksoi satasia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava kuulla, että sulle oli sattunut tuollainen poikkeus! Joskus paperittomienkin kanssa voi käydä hyvä tuuri, ja tuo tilanne oli muutenkin mun mielestä ok, koska ilmeisesti kasvattaja ei yrittänyt huijata, kun kyseessä oli kodinvaihtaja ja kertoi ettei papereita löydy. Se ei ole hänen vikansa, vaan jonkun muun, ja hän teki hyvän teon kun etsi rotua tuntevana kodittomalle juuri sopivan kodin! :) Tuo norski-siamilainen sen sijaan kuulostaa just tyypilliseltä kusetukselta..

      Poista
  3. Kiitti kun teit tämän! Aukasi aika paljon silmiä, vaikka osa oli jo tiedossakin. Tämä on tosiaan ihmetyttäny paljon kun nuissa kissaryhmissä tulee pyörittyä ja millä perusteella ihmiset ostaa paperittomia kissoja tai heitä on huijattu sellaisiin antamalla "päteviä syitä" miksi ei ole papereita kissalle.
    xoxo Mella

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tähän maailmaan mahtuu kaikenlaisia kummia ihmisiä, niitä joille kissat on vaan bisnestä ja niitä, jotka uskovat edellisten ontuvia selityksiä.

      Poista
  4. Ja meilläkin on paperilliset rescue-rodun edustajia ja yksi rehti suomalainen maatiainen ;)


    Muo kiinnostaa kissan perimä, mutta vain kuriositeettina. Olen itsekin pohtinut meidän Nisun geenipoolia, koska se nyt vaan on vähän toisenlaisen näköinen kotikissa. Se, onko siinä vaikka spinxiä tai ei, ei ole itseisarvo.

    VastaaPoista
  5. Samoilla linjoilla ollaan, rotukissa on rotukissa vain, jos sillä on rotukissan paperit. Ikävä tosiasia on, että ihmiset myy rotukissoina jotain sellaista, mikä ei ole rotukissaa nähnytkään, ja sitä myyntiä ei saada loppumaan niin kauan kun joku niitä ostaa. Olen nähnyt tavallisen kotikissan, joka omistajansa mielestä on puoliksi toista ja puoliksi toista rotua, ja siksi omistajansa mielestä ihan sama kuin rotukissa. Sitten on myös niitä kissoja, joiden toinen vanhempi on ihan oikea paperillinen rotukissa, mutta toinen ei, niin näitäkin omistajat tuppaavat pitämään rotukissoina, vaikka ne eivät sellaisia ole, niiltä puuttuu ne paperit ja muut edellytykset. Hämmästyttävää, että joku risteyttää rotukissan kotikissaan, mutta kyllä niitäkin vaan tapahtuu, ehkä vahingossa tai sitten on joku 'hyvä' syy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se ei ole tyhmä joka pyytää, vaan se joka maksaa. Tuosta voisi soveltaa että paperittomien rotukissojen ostajista tämä kaikki lähtee, koska heidän ansiostaan nämä pentutehtailijat sun muut jatkavat bisneksiään, kun huomaavat että ostajia löytyy. Kun on kysyntää, on myös tarjontaa!

      Poista
  6. Mua aina ihmetyttää, kun paikallisessa lehdessä näkyy silloin tällöin ilmoituksia, että myydään "xx -rotuisia kissoja 250 €". Joskus tsekkasin puhelinnumeron, joka on ilmoituksessa ja se oli jonkun virallisen kasvattajan. Täysin käsittämätöntä!
    Meillä on kaksi ihanaa, taatusti puhdas"rotuista" maatiaista :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihmiset on outoja! Ei voi käsittää tommosta.

      Poista
  7. Todella hyvä ja totuuden mukainen teksti. Olen täsmälleen samaa mieltä, niin kissoissa, kuin koirissakin paperittomista rotuyksilöistä... Jos ei halua rotueläintä, kannattaisi suosiolla vaihtaa vaikka maatiaiseen/sekarotuiseen. Ja vielä parempi vaihtoehto olisi antaa kodittomalle rescuelle koti.

    Paperiton "rodun edustaja" ei ole mielestäni hyvä päätös, ellei ole varma taustoista, jotenkin tuntuu hurjan suurelta riskiltä ostaa paperiton, onhan sillä suuri mahdollisuus olla tehtailtu.

    Ystäväni perheelle kävi tämä "perinteinen" kun he ostivat halvalla virolaisen pennun, tuotuna Helsingin satamaan. Koira olikin alle luovutusiän ja sen lisäksi sairas...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuo pentutehtailun uhriksi joutuneiden tarinat on aina niin surullista luettavaa.. :'(

      Poista
  8. Itselläni on puolikas norski, ja siitä tiedän täydin varmasti kissassa olevan norjalaista. Norjalainen metsäkissa on mielestäni tyylikäs, ja vaikka kissassani sen piirteitä paljon onkin, en todellakaan itse ajattele että rotukissastatus on tärkeää, enkä haluaisi Norskia....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En sanonutkaan ettei puoli-norskin omistaminen olisi mahdollista, mutta ei niitä varmana ole niin paljoa mitä ihmiset väittää. Ja siis tuo rotukissastatus-juttu oli mun oma mielipide, sen perusteella mitä oon ollut tekemisissä tällaisten "puoli-norskin" omistajien kanssa. Puhdasrotuisen norskin omistajana kun saa kuulla aika paljon näitä tarinoita mainitessa omistavansa kyseisen rodun edustajan. Tuntuu että jokainen tietää jonkun, jolla on "puoli-norski".

      Poista
  9. Olen itsekkin seurannut noita myyntipalstoja ja todennut että kaikesta ihmiset yrittää repiä rahaa. Milloin on norjalaista metsäkissaa joukossa, milloin Maine Coonia.. Eniten mua taitaa ärsyttää tämä ihmeellinen buumi monivarpaisista kissoista, jos ole oikein kuullut niin se on jonkin asteinen mutaatioa/sisäsiitosta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alkujaan polydaktylia on ilmeisesti ihan luonnollinen mutaatio, mutta ilmeisesti sitäkin on sitten alettu jalostamaan. En ymmärrä miksi tämmöisiä pitää lähteä erikseen jalostamaan, mun mielestä ne ylimääräiset varpaat saavat tassun näyttämään ihan tyhmältä..

      Poista
  10. Itse olen törmännyt lähinnä näihin perinteisiin tapauksiin, jossa pitkäkarvaista kotikissaa myydään norskina tai joissakin tapauksissa jopa angorana. Nämä tapaukset ovat erityisen harmillisia siksi, että monesti kun omistajalla on jo se ylpeä ajatus takaraivossa, että hänelle norskina myyty kissa on norski, faktoja ei välttämättä haluta kuunnella, koska onhan se aikamoinen shokki, jos kisu ei olekaan niin "hienoa" mitä on väitetty olevan. Yleensä kun joku puhuu minulle norskista, oletan automaattisesti sen olevan kotikissa, kunnes toisin todistetaan. Ja yleensä sieltä lyhyen keskustelun jälkeen paljastuukin, että kyseinen "norski" on vapaastiulkoileva eikä toisesta vanhemmasta ole välttämättä tietoa lainkaan. Tämä on todella harmillista rodun osalta, että moni luulee norskeja olevan saatavilla myös pilkkahintaan. Tällöin on helppo ottaa "norski" joutumatta törmäämään todellisiin kasvattajiin ja syihin, miksi aito norski maksaa.

    Paperiton rotukissa ei ole ok. Sitäkin vähemmän, jos vanhempia ei ole testattu tai pentuja hoidettu vastuullisesti. Vahinkoja sattuu eikä niille tietenkään voi mitään, mutta lähtökohtaisesti noissa paperittomuuksissa on juurikin taustalla raha ja valitettavasti ihmisten hyväuskoisuus. Toivottavasti huijarimyynnit lähtevät laskuun ja ihmiset valistuvat. Ainakin vastuullinen kotikissakasvatus on alkanut ilahduttavasti nostamaan päätään. Ehkä kun ihmiset huomaavat, että oikeinhoidetusta kotikissasta pyydetään myös isompaa hintaa ja nähdään mistä se hinta koostuu, alkaa hälytyskellot soimaan samanhintaisen "rotukissan" kohdalla. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuota mäkin hain takaa, että se rotukissastatus on omistajalle ylpeydenaihe, josta pidetään kynsin ja hampain kiinni, vaikkei mitään todistetta rotukissastatuksesta ole esittää.

      Poista
  11. Mielenkiintoinen postaus ja sai taas lisää tietoa :) Itseäkin kiinnostaisi tulevaisuudessa alkaa kasvattamaan esim. maine cooneja. Tosin siitä pitäisi vielä ottaa paljon selvää.

    Meillä on kaksi maatiaiskollia, nuorempi 2v on niin maatiainen kun voi vaan olla, mutta 3v. on sitten vähän oudompi tapaus. Se on pitkäkarvainen ja karva on tosi silkkistä, muutenkin ihan eri kroppainen mitä toinen kissamme. Siitä on itseasiassa eläinlääkärikin kysynyt, että onko rotukissa :D Mutta emä on maatiainen ja isästä ei tietoa. Molemmat kyllä niin mahdottoman rakkaita vaikka ovatkin paperittomia kotikissoja.

    Ps. Jade on ihana <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maatiaisista löytyy niin monenlaista kissaa, että kyllä sieltä löytyy myös niitä, jotka jollain tasolla muistuttavat jotain rotua. Meidän edellinen kissa, Minni-maatiainen, oli harmaa, ja moni sanoi että se näyttää ihan venäjänsiniseltä, miltä se ei todellakaan näyttänyt. :D Pelkkä värikin voi siis saada ihmiset miettimään, onko kissassa jotain rotua!

      Jade kiittää kehuista. :)

      Poista
  12. Tosi hyvin sanottu mun mielestä! Samoilla linjoilla. Meillä on ollut kotikissa ja nyt kaksi orienttia papereilla varustettuna. Ja voin sanoa, että maalta meille muuttanut kotikissa ei ole ollut millään vähemmässä arvossa kun rotukissatkaan - loppuun asti kunnialla hoidettiin <3 Jos jotain niin sen voin sanoa, että oma tietämys kotikissan kanssa oli vaan paljon heikommassa jamassa kuin näiden orienttien. Saimme nimittäin niin mahtavan kasvattajan ystäväksemme kissojen kautta, että olen saanut hirmuisen määrän tietämystä ja taitoa kissojen suhteen häneltä. Kotikissamme sai vielä viime vuodet nauttia näistä samoista opeista. Eli jos jollain tavalla rotukissa on "arvokkaampi" niin mielestäni vain tuossa mielessä, että tehdessään luotettavan ja kunnon valinnan kasvattajan suhteen, saattaa kissaihminen saadan kaupan päälle paljon muutakin kuin kissan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En kyllä odottanutkaan, että tänne eksyisi himisä, jotka ei olisi tästä asiasta suurin piirtein samaa mieltä. :D Mä huomasin myös rotukissan hankittua, että alkoi ruokinta sun muu kissan hoito kiinnostaa enemmän, kuin silloin kun meillä oli maatiainen. Hugon tulon myötä taas on tullut oltua paljon enemmän tekemisissä kasvattajan kanssa (koska sijoituskissa), joten oon saanut vielä enemmän kissatietoa! :)

      Poista
  13. Ja vielä sen verran, että rotukissa on rotukissa, kun sillä on todistus siitä rekisterikirjan muodossa. Koirilla taitaa tämä ongelma olla vielä yleisempi ja ahdistaa kun hyvällä tahdolla ihmiset ottavat paperittoman koiran "kun ei me aiota näyttelyttää sitä". Yritän olla paasaamatta ja tuomitsematta silti vaikka verenpaineet yleensä siitä nousee...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toinen on se, että sekarotuisten koirien ja kotikissojen omistajat sanoo, että ne on terveempiä kuin rotuelukat. Sehän ei ole totta, rotukissoilta vain tiedetään rodulle ominaisia sairauksia kun niitä on myös tutkittu enemmän, kotikissa saattaa olla mitä tahansa, varsinkin kun kissan sukua ei yleensä tunneta.

      Poista
  14. Edelliseen kommenttiin, että entistä massiivista sinistä abykolliakin luultiin venäjänsiniseksi.

    Paperiton rotukissa on pa. väärin, mutta aina sekään ei ole aina itsestä kiinni. Eräs perhe otti sijoitusnaaraan vakiintuneelta kasvattajalta, joka kävi paljon näyttelyissä. Odotusaikana kaikki meni kommunikaatiossa hyvin, mutta pentujen synnyttyä tuli muutos.
    Kasvattaja oli joutunut tällä välin kasvatuskieltoon. Perheelle jäi siis myytäväksi monta pentua, joista kukaan ei halunnut maksaa juuri mitään, koska pennut eivät tietenkään saaneet rekisterikirjaa. Lopulta pennut saatiin kuitenkin myytyä pilkkahinnalla hyviin koteihin. Kyseessä ei ollut aby/som kasvattaja, vaan ihan toiseen kategoriaan lukeutuva kasvattaja, joka kuulemma sai sittemmin lupansa takaisin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ootkos kuullut siitä, että tuomari on joskus luullut sinistä abya huonon väriseksi riistaksi? :D Sekin on aika käsittämätöntä. :D

      Onko tuo kertomasi joku tuore tapaus?

      Poista
    2. Tämä sijoituskissaepisodi on parin vuoden takaa, tältä vuosikymmeneltä siis. Katsoiko eräs tuomari ollenkaan sinisen kissan polkuanturoita, ihmettelen vaan

      Poista
  15. Hyvä postaus! Itse ajattelen tästä aiheesta sillä tavalla, etten jaksa kauheasti välittää, vaikka joku ihminen kehuisikin maatiaiskissaansa puoliksi norskiksi. Jos se tuottaa hänelle iloa ajatella siten, niin antaa mennä vaan, ei se ole minulta pois. Pentutehtailu ja eläinten hyvinvoinnista tinkiminen on tietysti tuomittavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun sitä kuulee lähes jokaiselta jolle mainitsee omistavansa itse norskin, niin se alkaa kyllä vähän hiertämään.. :'D

      Poista
  16. Hyvä postaus! Itsekin olen törmännyt useasti paperittomiin kissoihin, silloin kun harkitsin ottavani meille ensimmäistä kissaa. En millään suostunut moiseen, sillä pentujen vanhemmat olivat rekisteröimättömiä ja "kasvattajalla" oli kiire päästä kissoista eroon jo 8 viikkoisina vaikka luovutusikä on 12vkoa! Pentuja ei oltu rokotettu, sirutettu ja olikohan edes madotettu :( Varoitin myös ystävääni paperittomista kissoista, mutta hän ei välittänyt ja omistaa nyt muka-rotukissan jossa on simskun piirteitä.
    Siksihän tämä on harmillista, koska toiminta ei millään muotoa edistä minkään rodun kehittymistä, sukusiitosta ei tiedetä ja perinnöllisistä sairauksista ei kukaan välitä sillä raha on se tärkein!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaiken huippu on, jos pyydetään useita satoja kissasta, joka on saanut elää kuin pellossa, ilman rokotuksia ja madotuksia sun muuta..

      Poista
  17. Ei tähän jää oikein mitään omaa lisättävää, sillä oon samaa mieltä asiasta. Kaikki kissat ovat persoonina yhtä arvokkaita, mut jos tahtoo tiettyä rotua, niin se on sitten vain ja ainoastaan se rekattu rotukissa, jonka taustat - ja vanhempien taustat - ovat kunnossa. Kodinvaihtajat ovat sitten aina asia erikseen, olivat ne jotain tiettyä rotua taikka ei.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kodinvaihtajat on joo täysin eri juttu! :)

      Poista
  18. Meidän naapurilla oli paperillinen norski joka teki pennut karattuaan jonkun maatiaisen kanssa, saatiin yksi sen pennuista ja oli meillä ihan kotikissana toimiva. Kauhean kiltti luonne ja hyvä metsästäjä se oli. Mutta puuhun ei osannut kiivetä. Yritti kyllä aina. Toi yhtenä kesänä meille kaksi lumikkoa kuolleena. Kuoli 20 vuotta sitten mutta Äiti suree edelleen sen perään että oli paras kissa meillä ikinä.

    VastaaPoista