torstai 6. heinäkuuta 2017

Viktorin kuulumisia

Pari kuukautta on taas päässyt kulumaan edellisestä postauksesta. Varsinkin Viktorin elämässä on ollut vaikka mitä mielenkiintoista tapahtumaa tuona aikana, josta kuulette nyt tarkemmin. Jade ja Hugo viettävät rauhallista koti-elämää syöden, sohvalla löhöillen ja välillä myös Viktoria kurittaen.. :D


Kesäkuun ensimmäisen viikonlopun vietimme Viktorin ja kissaystävien kanssa Tallinnassa. Lähdimme kolmen toimivan kollin kanssa Viroon mucho macho wagonilla. Lisäksi näyttelyissä oli muitakin tuttuja abysomppu-ihmisiä. Viktor sai molempina päivinä tarvitsemansa ulkomaansertit, joten seuraavaksi ulkomaille pitää lähteä vasta leikattujen luokissa. Siihenhän on vielä vaikka kuinka kauan aikaa, nimittäin pentupuuhat on pistetty Viktorin osalta vihdoin alulle!

Juhannusviikolla Santsi-neitonen tuli meille kylään, sillä ensimmäiset treffit olivat epäonnistuneet muutamia viikkoja aiemmin. Viktor tarvitsee aikaa tutustua tyttöystävään, että poitsu uskaltaa alkaa tositoimiin. Santsi on maailman kiltein tytsy, mutta sen lisäksi myös todella rohkea, joka ehkä vähän jännitti Viktoria. Viikko siinä vierähti ennen kuin Santsi alkoi juoksemaan ja Viktor uskaltautui muuhunkin kuin tassusta pitelemiseen, joten nyt odottelemme kuumeisina varmistusta siitä, että pentuja todella on tulossa!

Täytyy vielä mainita, että nämä treffit olivat aika erityiset siinä mielessä, että nuorta paria ei eristetty mitenkään, Jade ja Hugo saivat olla myös aivan vapaana asunnossa. Santsi on niin kiltti ettei se ala räyhäämään muille, Hugokin on kiltti löllykkä ja Jade on tyytyväinen niin kauan kuin sillä on tarpeeksi omaa tilaa. Pari kertaa Santsi yritti tehdä lähempää tuttavuutta Jaden kanssa, mutta Santsi uskoi kyllä heti Jaden murinasta että Jadesta se ei kaveria saa ja lähti pois.

Untitled
Untitled

Heinäkuun vaihdetta vietimmekin Viktorin kanssa Oulussa. Ihana Mella tarjosi meille katon pään päälle, kun olin ilmoittanut Viktorin Kempeleen näyttelyyn molemmille päiville. Matkustimme mukavasti yöjunalla molempiin suuntiin, Viktor tykkäsi kovasti olla junassa ja matka meni kaikin puolin leppoisasti. Mellan luona oli aika paljon kiinnostavia kissojen tuoksuja, jotka laittoivat Viktorin kollin aivot aivan sekaisin (ja ne on edelleen jokseenkin sekaisin :D). Viktor oli aika lailla yksin erillisessä huoneessa, kun Mellalla oli tietysti omat kissansa kotona. Viktor ei tykännyt ollenkaan olla yksin ja piti kamalaa huutokonserttia, mutta heti kun joku tuli huoneeseen niin poitsu rauhoittui.

Untitled
Untitled

Sitten itse näyttelykuulumisiin! Olin kuullut paljon suosituksia, että POROKin näyttelyt ovat todella rentoja ja mukavia, joten siksi jaksoinkin lähteä vähän pidemmälle näyttelyyn. Yleensä tunnin matkustus alkaa mulla olla jo aika kipurajalla näyttelyiden suhteen. Kannatti kuitenkin lähteä kauemmas, mukavaa todellakin oli! Menestystäkin tuli niitettyä siinä samalla: molempina päivinä Viktor sai CACS-sertinsä ja oli myös tuomarin paras molempina päivinä.

Untitled
Untitled
Untitled

Lauantaina paneelissa oli vastassa itämainen lyhytkarva, jolle sitten hävittiinkin. Sunnuntaina vastassa oli tuttu kilpakumppanimme Seppo, riistanvärinen aby, jolle olemme monesti aiemmin hävinneet. Lopputulema oli siis erittäin arvattavissa: tappio tulee. Tuomareiden annettua äänensä paneelijuontaja aloitti ilmoittaen molempien äänien menneen samalle kissalle. Tässä vaiheessa tuttu assari oli jo lähtenyt kävelemään mua päin Viktor kannossa, tappiota olettaen (ja minä ottamassa tappion vastaan kädet ojossa :D). Sitten juontaja kuulutti numeron, ja tunnistin sen hetken tietoa prosessoituani Viktorin numeroksi.. Vähän aikaa tutun assarin kanssa siinä sitten ihmeteltiin että menikö tää nyt ihan oikein, mutta kyllä se meni! En edes meinannut heti uskaltaa hakea palkintoa, kun en voinut uskoa sitä todeksi. Viktor oli voittanut juuri kolmannen BIS-palkintonsa, ensimmäistä kertaa aikuisena (edelliset kaksi pentujen ja nuorten luokista).


Palkinnoksi saimme mahtavan pokaalin, ison ruusukkeen ja ruokalahjakortin. Viktorin BIS-palkinnon lisäksi Viktorin kasvattaja (Nebuankhet, Anne Kontula) oli sunnuntain paras kasvattaja kategoriassa IV, joten siitäkin napsahti palkinto. Vein ruokalahjakortit PoPoPetin pisteelle löytökissojen hyväksi.

Että semmoista tänne meille kuuluu! Katsotaan, jospa kohta pääsisin raportoimaan blogiin niistä pentusistakin.. :)

Postauksen kuvat on ottanut Mella, ellei toisin mainita. Kiitos vielä ihanista kuvista, näyttelyseurasta ja vieraanvaraisuudesta, jota Viktor varmasti koetteli jatkuvalla konsertoimisellaan!